Näin Man City löysi Chelsean heikkouden & Conte näytti mahtavuutensa – ammattivalmentajan analyysi

Chelsea palasi voittokantaan viikonlopun yllätystappion jäljiltä, kun lontoolaisten vieraaksi saapunut Manchester City taipui lukemin 2-1 keskiviikon myöhäisillassa. Ottelu oli kotijoukkueen mestarillinen puolustusesitys. Se meinasi kuitenkin kaatua keskikentän muotoon.

Chelsean puolustusmuoto ja ongelmat

Antonio Conte lähti liikkeelle tutulla ryhmityksellä 3-4-2-1. César Azpilicueta korvasi Victor Mosesin oikean wing-backin roolissa, ja espanjalaisen tontin oikean laitatopparin paikalta otti puolestaan Kurt Zouma. Keskustan keskustassa jatkoivat N’Golo Kanté sekä Cesc Fàbregas.

Kenellekään ei tuskin tullut yllätyksenä, että Conten ryhmä halusi kontrolloida peliä pallottomana: vetäytyä kärsivällisesti matalaan blokkiin, miehittää alueellisilla ylivoimilla strategiset alueet ja iskeä sitten vastaan nopeissa positiivisissa transitioissa. Cityn ohitettua Chelsean ensimmäisen prässilinjan kotijoukkue vetäytyi varsin nopeasti muotoon 5-4-1, jossa keskustan kaksikko Kanté-Fàbregas pelasi Cityn virkaveljiä (Fabian Delph-Fernandinho) vastaan. Välihyökkääjät (Eden Hazard–Pedro) putosivat oman keskuskaksikkonsa viereen kontrolloimaan Cityn ylempiä keskikenttiä David Silvaa sekä Kevin De Bruynea. Näin sen pitäisi ainakin teoriassa toimia. Chelsean puolustamisessa oli kuitenkin pitkin ensimmäistä jaksoa paha rakenteellinen ongelma: keskustan Kanté ja Fàbregas siis pelasivat Cityn pitkän hyökkäyksen vaiheessa täysin selvästi 2v2 Cityn Fernandinhoa ja Delphiä vastaan.

Kanté ja Fàbregas puolustivat liiaksi eteenpäin.

Pedro ja Hazard kyllä pudottivat ja kavensivat keskustan tueksi, mutta todellinen ongelma-alue joukkueen kannalta muodostui juuri keskuskaksikon selustaan – heidän ja toppareiden väliin. Kanté ja Fàbregas puolustivat selvästi liiaksi eteenpäin. Kahdella keskuspelaajalla pelattaessa keskustaan ei tällöin tule tarpeeksi porrastusta. City vyörytti ensimmäisellä puoliajalla monta vaarallista hyökkäystä, kun sen neljä ylintä pelaajaa (De Bruyne, Silva, Sergio Agüero ja Leroy Sané) hyödynsi fiksun rotaation kautta tätä Chelsean keskuskaksikon selustaan muodostunutta tyhjää tilaa. Nelikko onnistui pelaamaan nopeita syöttökombinaatioita. Chelsean keskikentän neljän linja oli puolustusmuodossa hyvin kapealla, mutta porrastus puuttui ja City hyödynsi sitä hyvin: Agüero liikkui ylimmästä linjasta tälle alueelle palloa vastaan, ja De Bruyne leikkasi sisään laidalta.

Chelsean ongelma esimerkin kautta

Esimerkkitilanteeni on 21. peliminuutilta. Kyseinen kuva on rekonstruaatio kuvakaappauksesta.

Pitkän hyökkäyksen rakenteluvaiheessa Delph (18) on juuri kuljettanut muutaman askeleen mittaisen kuljetuksen kohti Fàbregasia (4). Sen jälkeen hän on tehnyt suunnanmuutoksen omaa maalia kohti, ja syöttää pallon diagonaalisesti alaspäin Fernandinholle (25). Syötön aikana Kanté (7) liikkuu kohti Fernandinhoa ja kasvattaa tyhjää tilaa entisestään selustassaan. Sekä Hazard (10) että Pedro (17) ovat keskuskaksikon alapuolella, mutta ongelmana on siis tila heidän välissään. Siellä Agüero (10) ja Silva (21) ovat täysin vapaina. Seuraavaksi Silva tekee liikkeen kohti Fernandinhoa, ja brassi syöttää pystysuuntaisen syötön Kantén ja Fàbregasin välistä Agüerolle. Syötön aikana David Luiz (30) lähtee linjastaan vastaan syömään hänen etupuolellaan olevaa tyhjää tilaa, mutta tyhjää tilaa on liiaksi.

Agüero pelaa ensimmäisellä kosketuksellaan lateraalisyötön Silvalle, joka jatkaa sen seinäsyötöllä vastaan tulleen Luizin selustaan takaisin Agüerolle. Agüero pääsee kuljettamaan miltei täysivauhtisesti kohti viimeistä linjaa ja laukoo sen päätteeksi rangaistusalueen rajalta. Vain huono viimeistely pelastaa Chelsean. Vastaavanlaisia tilanteita syntyi ensimmäisellä jaksolla useita: Chelsea ei kyennyt alueellisesta miesylivoimastaan huolimatta suojelemaan strategisia alueitaan. Erityisesti keskikentän keskustan ja puolustuslinjan välissä oleva tila aiheutti sille jatkuvasti ongelmia. City myös hyödynsi kyseistä tilaa erinomaisesti: se houkutteli in-out-syötöillä sekä lyhyillä tempokuljetuksilla keskialueen prässin pallollista pelaajaa kohti. Samanaikaisesti yläkerran pallottomat pelaajat liikkuivat nerokkaasti näiden liikkeiden synnyttämiin tyhjiin tiloihin. Joka tapauksessa kyseessä oli selkeä rakenteellinen virhe Chelsean puolustuspelaamisessa. Sen korjaamiseen tarvittiin päävalmentajan reagointia.

Muutos

Conten valmennustiimi reagoi ongelmaan tauon aikana, ja toiselle jaksolle Chelsea asteli erilaisella ryhmityksellä. Zouma otettiin vaihtoon, ja Nemanja Matic tuli keskustaan. Kotijoukkueen ryhmitys muistutti tässä vaiheessa enemmänkin 3-5-2:ta. Useiden otteluiden lopussa Conte on käyttänyt vastaavanlaista ryhmitystä suojellessaan johtoa ottelun viimeisillä minuuteilla. Nyt Cityn pysäyttämiseksi oli reagoitava siis jo huomattavasti aikaisemmin. Vaihdon myötä myös Azpilicueta siirtyi tutummalle paikalleen oikeaksi laitatoppariksi, Pedro putosi pykälän alemmaksi ja leveämmälle wing-backiksi, ja keskeisimpänä siirtona Kanté putosi selvästi puolustavampaan rooliin. Kantén yläpuolelle tulivat oikealle Fàbregas ja vasemmalle Matic. Viesti oli selvä: Matic ja Fàbregas pelasivat nyt 2v2 Cityn keskuskaksikkoa vastaan, ja Kanté keskittyi kontrolloimaan ensimmäisen jakson ongelma-aluetta – tilaa keskustan ja toppareiden välissä. Ryhmitysmuutoksen seuraukset olivat merkittäviä. Kun ensimmäisellä jaksolla Cityn neljä ylintä pelaajaa otti yhteensä 28 kosketusta rangaistusalueen etupuolella, toisella jaksolla vastaava lukema oli 10. Täten myös muut tilastot olivat trendin kaltaisia: esimerkiksi vieraiden laukaukset maalia kohti vähenivät ensimmäisen jakson viidestä toisen jakson kahteen.

Kun City ei päässyt enää toisella jaksolla hyödyntämään ensimmäisen jakson kaltaisia tiloja Chelsean keskikentällä, ei se kyennyt löytämään keinoja Chelsean muodon murtamiseen.

Loppupohdinta

Chelsea otti jo jonkin aikaa hyvin varmalta näyttäneen mestaruuden kannalta jälleen elintärkeän voiton. Vaikka sen puolustus on ollut pitkin kautta miltei lyömätön, pystyi Guardiola löytämään aukkoja kruunausta vaille valmiin mestarin pelaamisesta. City sai ensimmäisellä jaksolla hyvällä liikkumisellaan sekä organisoiduilla triggereillä (vastustajien houkuttelu kohti pallollisia pelaajia ja niitä seuraavat kombinaatiot prässin selustaan) horjutettua systemaattisesti Chelsean puolustusmuotoa. City ei kyennyt siihen enää toisella jaksolla, kun Antonio Conte reagoi ja lisäsi suojausta keskialueelle. Ottelu oli kaiken kaikkiaan laadukas: kahden hyvin valmennetun joukkueen kohtaaminen, jossa nähtiin myös merkittäviä taktisia muutoksia. Kimmo Kantola Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri. Hän toimii juniorivalmentajana Milanossa Accademia Internazionale Calciossa.

LUE MYÖS: