Ylihyökkäämistä ja epäselvyyttä – mikä on Leicesterin suunta? – Ammattivalmentajan analyysi

Leicester koki ensimmäisen tappionsa Valioliigassa Craig Shakespearen alaisuudessa, kun se hävisi vieraissa Evertonille 2-4. Maalirikkaalle ottelulle lyötiin tahdit jo ensimmäisten minuuttien aikana. Huomio kiinnittyi muun muassa joukkueiden huonoon tasapainoon negatiivisissa transitioissa.

Pallonmenetyksen hetkellä: osa 1

Ottelun ensimmäisten minuuttien aikana nähtiin poikkeuksellisen paljon maaleja: 10. peliminuutin kohdalla vieraat olivat tulleet jo tasoihin sekä menneet ohi. Molempien joukkueiden avausmaaleja edelsi yhteinen nimittäjä: vastustajan huono kenttätasapaino pallonmenetyksen hetkellä.

Evertonin avausmaali – vain 30 sekunnin pelin jälkeen – on ensimmäinen esimerkki. Leicester oli hetkeä aikaisemmin suorittanut ottelun avauspotkun hyvin klassiseen brittityyliin: alaspäin suuntautunutta syöttöä seurasi keskikentän pohjapelaajan pitkä diagonaalipallo syvälle vastustajan kenttäalueelle. Sen tarkoituksena on yksinkertaisesti saada paine vastustajan kenttäpuoliskolle. Yleensä pitkä diagonaalipallo suuntautuu vieläpä kentän rajojen ulkopuolelle ja näin saadaan heti erikoistilanne: vastustajan suorittama sivurajaheitto syvällä omalla puolustusalueella. Sinne avauspotkun suorittanut joukkue pyrkii muodostamaan offensiivisen ryhmityksen ja voittamaan pallon siis syvällä vastustajan alueella. Leicesterin tapauksessa tuo ryhmitys oli kuitenkin vaarallisen offensiivinen ja puolustussuuntaan kenttätasapaino ei ollut kunnossa. Kun Evertonin oikea laitapuolustaja Mason Holgate (30) heitti pallon peliin, oli Leicesterillä yhdeksän kenttäpelaajaa Evertonin kenttäpuoliskolla – näistä vieläpä seitsemän miltei sivurajan tuntumassa.

Kun Kettujen vasen laitapuolustaja Ben Chilwell teki vielä pahan arviointivirheen ja hyökkäsi pääpalloon yrittäen väkisin päästä Romelu Lukakun (10) etupuolelle, pallo ajautui hänen ylitseen. Pienen kosketuksen jälkeen pallo päätyi Leicesterin pelaajien ympäröimälle tyhjälle alueelle (huonon tasapainon vuoksi). Evertonin Kevin Mirallas (11) teki tälle alueelle täysvauhtisen juoksun, otti pallon ja aloitti pitkän kuljetuksensa kohti vieraiden maalia. Samassa Tom Davies (26) aloitti juoksunsa aivan Marc Albrightonin nenän edestä ja päätti sen muutaman sekunnin kuluttua maalintekoon kentän toisessa päässä. Leicesterin muoto oli sivurajaheittotilanteessa yksinkertaisesti katastrofaalinen: siitä puuttuivat täysin porrastukset ja esimerkiksi molemmat keskikentän pohjapelaajat (Andy King 10 & Danny Drinkwater 4) ylitettiin heittotilanteessa.

Pallonmenetyksen hetkellä: osa 2

Hyökkäysinto jatkui ensimmäisen maalin jälkeen hälyttävällä offensiivisuudella, eikä Everton ollut ottanut opikseen vieraiden ylihyökkäämisestä ensimmäiseen maaliin johtaneessa tilanteessa. Kun Leicesterin King (10) katkaisi Idrissa Gueyen (17) syötön, oli Evertonilla sillä hetkellä kahdeksan pelaajaa pallon yläpuolella ja irtopallo ajautui Demarai Graylle (22). Morgan Schneiderlin (2) liukui riskillä kohti Leicesterin laitapelaajaa ja ylipuolusti itsensä ulos tilanteesta. Tällöin vieraat lähtivät Grayn kuljetuksella nopeaan 3v2-vastahyökkäykseen yhdessä Islam Slimanin ja Jamie Vardyn kanssa – vastassaan ainoastaan kotijoukkueen topparit Phil Jagielka ja Matthew Pennington.

Gray viivytti syöttöään oikeaoppisesti ja sai topparit kaventamaan keskustaan kohti palloa. Näin syntyi riittävästi tilaa laitakaistalle. Oikea-aikainen syöttö vapautti Slimanin, joka sijoitti viileästi tasoituksen – maalin, joka olisi estetty muutama sekunti aikaisemmin Evertonin huolellisemmalla tasapainolla toisessa päässä kenttää.

Aika jälkeen maalien

Neljän pelatun minuutin ja kahden maalin jälkeen molempien joukkueiden pelaaminen sai aimo annoksen lisää realismia ja pragmaattisuutta. Kumpikin joukkue keskittyi laadukkaammin omiin pelillisiin kivijalkoihinsa, eikä niiden pelaamista vienyt enää tunne vaan järki. Everton halusi kontrolloida peliä pallollisena ja sen Leicester sille myös mielellään soi. Leicester tyytyi vetäytymään tyypilliseen 4-4-2-muotoonsa odottamaan vastaiskujen paikkoja. Kotijoukkue eteni pallonhallinnassaan melko vaivatta omalta alueeltaan, kun sillä oli yleensä vähintään 4v2-ylivoima vieraiden puolittain prässänneitä hyökkääjiä vastaan. Keskustan kolmikko sai hyvin rauhassa jaella syöttöjä varsin paineettomassa tilassa.

Evertonin hallinnassa oli lupaavaa rotaatiota.

Pallonhallinta oli dominoivaa, mutta tehotonta: joukkue ei pystynyt juurikaan murtamaan vieraiden keskimmäistä neljän linjaa, jossa laitapelaajat (Albrighton & Gray) osallistuivat kurinalaisesti auttamaan keskustan kaksikkoa. Evertonin hallinnassa oli kuitenkin lupaavaa rotaatiota. Pallollisena se ryhmittyi usein 4-4-2-timanttiin, jossa Schneiderlin oli pohjalla, Davies ja Gueye sivuilla sekä oikealta laidalta sisään tuleva Barkley timantin kärkenä. Tällöin Mirallas tuli sisään vasemmalta laidaltaan lähemmäksi Lukakua – ikään kuin toiseksi kärjeksi. Vaikka ensimmäisellä jaksolla nähtiin vielä kolme täysosumaa, eivät ne olleet kahden ensimmäisen tapaan ylihyökkäämisen aiheuttamaa huonoa kenttätasapainoa vaan ennemminkin pelin luonnollisen virtauksen mukanaan tuomia. Maalit syntyivät henkilökohtaisten virheiden ja huonon erikoistilannepuolustustamisen myötä – eivät niinkään kenttätasapainon aiheuttamina.

Leicester säästelee

Shakespeare ja koko ketturyhmä näytti tyytyvän kohtaloonsa jo varsin aikaisessa vaiheessa eikä mitään todellista loppukiriä joukkueelta edes nähty. Ennen Evertonin kohtaamista pelkkiä voittoja tililleen kahminut Shakespeare valmistautui jo selvästi tämän viikon Mestarien liigan puolivälierään muun muassa Wilfred Ndidin, Riyad Mahrezin, Shinji Okazakin ja Danny Simpsonin jäätyä pois aloituskokoonpanosta. Tietynlainen säästely ja puolivaloilla pelaaminen leimasivat vieraiden esitystä. Hyvin todennäköistä on, että seurahistorian suurin peli liikkui jo pelaajien ajatuksissa.

Leonardo Ulloa oli vieraiden pirtein vaihtomies.

Shakespearen vaihdot olivat varsin odotettuja ja vaikka ne näennäisesti piristivät Kettujen peliä, niiden todellinen anti jäi varsin pieneksi. Mahrezin sisääntulon myötä joukkue sai selvästi enemmän hallintaa Evertonin kenttäpuoliskolle. Liukasliikkeinen algerialainen liukui oikealta laidaltaan kohti keskustaan ja osallistui edeltäjäänsä (Gray) selvästi aktiivisemmin pelinrakenteluun. Myös kotijoukkueen suurimmat menohalut olivat jo tosin tässä vaiheessa ottelua menneet ja se tyytyi mielihyvin vetäytymään matalammalle ja antamaan vieraille ohjakset. Pelin kontrollointi kun ei ole kuitenkaan se Leicesterin pelaamisen ominaisin vahvuus. Leonardo Ulloa oli vieraiden pirtein vaihtomies. Joukkueen pelattua ajoittain pallollisena hyökkäävämmällä 4-2-4-muodolla Leicester sai aikaan muutaman vaarallisen maalipaikan. Molemmista vastasi Ulloa, jonka puskut siivottiin kahteen otteeseen maaliviivan läheisyydestä.

Loppupohdinta

Aikaiset maalit sävyttivät ottelun alkua ja loivat pelille kaksi selvää vaihetta: alun avoimuuden ja sitä seuranneen tarkemman sekä pragmaattisemman realistisen jalkapallon ajanjakson. Shakespearen voittoputki Leicesterin peräsimessä loppui hieman samaan tapaan kuin se oli alkanutkin: joukkueen henkisestä tilasta. Toistaiseksi Claudio Ranierin seuraajan pelillinen anti on ollut vielä varsin epäselvä. Joukkue on näyttänyt pelillisesti lähinnä siltä, mihin se viime kaudella italialaisen mestarivalmentajan johdossa jäi. Toistaiseksi on siis vielä epäselvää, mikä on Shakespearen oma anti joukkueen pelaamiselle: mitä hän haluaa joukkueensa kentällä tekevän ja millaisia asioita hän haluaa painottaa pelin missäkin vaiheessa. Vai rakentaako hän joukkueensa tulevaisuudessakin vahvasti Ranierin mestaruuden rakenteille? Toistaiseksi uuden käskyttäjän merkitys on korostunut nimenomaan henkisellä puolella – eräänlaisen ilmapiirin puhdistuksen synnyttämän vapautumisen muodossa, mikä on vaikuttanut positiivisesti myös joukkueen pelaamiseen. Samanlaisista tekijöistä näytti myös tämänpäiväinen peli-ilme rakentuvan. Ajatukset kun näyttivät jo itse kullakin olevan keskiviikon Atletico-ottelussa. Kimmo Kantola Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri. Hän toimii juniorivalmentajana Milanossa Accademia Internazionale Calciossa.

LUE MYÖS: