Jalkapallomaailma menetti maanantaina ansioituneen pelaajan ja suositun ja pidetyn pelimiehen, kun 30-vuotias Cheick Tioté menehtyi harjoituskentällä saamaansa sydänkohtaukseen. Norsunluurannikolaisen keskikenttäpelaajan kohtalo on kuitenkin valitettavan tuttu, sillä vuosien varrella monen muunkin ammattilaispelaajan ura on päättynyt ennenaikaisesti ottelussa tai harjoituksissa tapahtuneeseen sydänkohtaukseen.

Wikipediasta löytyvä kesken peliuran menehtyneiden jalkapalloilijoiden lista on hyvin epävirallinen, mutta se antaa hyvää osviittaa sekä jalkapallopelin että lääketieteen kehittymisestä. Vielä ennen toista maailmansotaa useimpien menehtyneiden jalkapalloilijoiden kuolinsyy oli jäykkäkouristus, keuhkokuume tai kallonmurtuma, mutta viime vuosikymmeninä sydänkohtaus on ollut merkittävin syy traagisiin jalkapalloilijoiden kuolemiin.

Yksi kuolema johti tärkeään sääntömuutokseen

Maailmansotaa edeltäneen ajan yksi tunnetuimmista kesken uran menehtyneistä jalkapalloilijoista oli Sunderlandin maalivahti Jimmy Thorpe. Thorpe kuoli 22-vuotiaana neljä päivää Chelseaa vastaan pelatun ottelun jälkeen. Osasyy Thorpen kuolemaan oli se, kuinka kaksi vastustajan pelaajaa potkaisi häntä rintakehään ja päähän maalivahdin saatua puolustajaltaan syötön taaksepäin.

Tapauksen jälkeen jalkapalloon tehtiinkin merkittävä sääntömuutos, joka kielsi potkaisemasta palloa maalivahdin käsistä. Sunderland voitti kyseisellä kaudella (1935-1936) Englannin mestaruuden, ja Thorpen leski vastaanotti miehensä mestaruusmitalin.

Modernillakin aikakaudella on törmäilty kohtalokkaasti. Vuonna 1987 espanjalaisen Málagan maalivahti José Antonio Gallardo menehtyi sairaalassa kolme ja puoli viikkoa Celta Vigoa vastaan pelatun ottelun jälkeen. 25-vuotias Gallardo oli saanut ottelussa päävamman, jota seuranneet sisäiset verenvuodot veivät mieheltä lopulta hengen.

Vuonna 1989 nigerialainen Samuel Okwaraji kuoli kesken Angolaa vastaan pelatun MM-karsintaottelun. Muun muassa VfB Stuttgartissa pelanneen 24-vuotiaan Okwarajin kuolinsyy oli sydämen laajeneminen ja korkea verenpaine.

Foé, Feher ja Puerta vuosituhannen tunnetuimmat liian aikaisin lähteneet

Hyvin samankaltainen oli vuonna 2003 kuolleen kamerunilaisen Marc-Vivien Foén tapaus. 28-vuotias Foé oli yhdessä tänään menehtyneen Tiotén kanssa epäilemättä yksi tunnetuimmista ja menestyneimmistä kesken uran kuolleista pelaajista. Muun muassa West Hamissa ja Manchester Cityssä pelanneen keskikenttäpelaajan sydän petti kesken Ranskassa pelatun Confederations Cupin välieräottelun, jonka toisena osapuolena oli Kolumbia. Foé pelasi kaikkiaan 62 A-maaottelua.

Vain seitsemän kuukautta myöhemmin toinenkin maajoukkuepelaaja menehtyi sydänkohtauksen seurauksena. Benficaa edustanut 24-vuotias Miklós Fehér oli tullut vaihdosta kentälle ja syöttänyt ottelun ainoan maalin Vitoria Guimaraesia vastaan, kunnes pelin lisäajalla hän vajosi kentän pintaan. Rytmihäiriöiden seurauksena kuollut hyökkääjä pelasi Unkarin paidassa 25 A-maaottelua.

Sydänkohtaus vei myös 22-vuotiaan Antonio Puertan. Koko uransa Sevillassa pelannut laitapuolustaja oli ehtinyt jo debytoida Espanjan A-maajoukkueessakin, kunnes Getafea vastaan pelatussa ottelussa tapahtunut sydänkohtaus katkaisi traagisesti lupaavan pelaajauran. Puerta kuoli sairaalassa kolme päivää ottelun jälkeen, elokuussa 2007.

Puertan muistoksi pelataan Sevillassa joka vuosi miehen nimeä kantava jalkapalloturnaus. Tiotén kuoleman kanssa yhteistä Puertalla oli se, että hänenkin tyttöystävänsä odotti lasta.

Eri maissa, maanosissa ja eri sarjatasoilla on kuollut viime vuosina useita pelaajia sydänvaivojen seurauksena. Kuolemantapaukset ovat saaneet aikaan sen, että FIFA, UEFA ja kansalliset liitot kiinnittävän huomattavasti aiempaa enemmän huomiota sydäntutkimuksiin, pelaajien terveyskortteihin sekä siihen, että stadioneilla on riittävät ensiapuvälineet, elvytyslaitteet sekä mahdollisuuksien mukaan toimenpidehuone. Silti Tiotén kaltaisilta tragedioilta ei voida kokonaan välttyä.

Lähteet: The Telegraph