Kesän 2017 siirtoikkuna on pyörähtänyt käyntiin. Bernardo Silvan, Ederson Moraesin, Asmir Begovicin ja Sead Kolasinacin varmistuneita kauppoja lukuun ottamatta isot siirrot Valioliigassa antavat vielä odottaa itseään. Huhuja on puolestaan riittänyt ja paljon. Niitä on toki aina riittänyt, mutta nyt voidaan puhua jo poikkeuksellisen runsaasta isojen kauppojen spekuloinneista. Tämä pitää paikkansa sekä määrällisesti että taloudellisesti. Jos edes kourallinen käynnissä olevista siirtohuhuista toteutuu, niin tämän siirtoikkunan aikana tullaan käyttämään enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Vaikka eletäänkin vasta kesää 2017, niin vuoden 2018 sama vuodenaika on tekijä, jonka vaikutus näkyy siirtomarkkinoilla jo nyt. Tuolloin pelataan jalkapallon MM-kisat Venäjällä.

Vähäinen vastuu tuhoaa kisaunelmia

Jos pelaaja oli viime kaudella pienessä roolissa seurajoukkueessaan, se lienee saanut pelaajan mielialan matalaksi. Ensi kaudella tilanne on kuitenkin paljon vakavampi. Vaihtopenkille jämähtäminen voi tietää jäämistä oman maajoukkueen kisakoneen ulkopuolelle. Jokaisen jalkapalloilijan unelma on pelata MM-kisoissa. Maajoukkuevalmentajat apulaisineen ovat tehneet jo pitkään työtä sen eteen, että kaikki parhaat pelaajat saadaan vuoden päästä Venäjälle mukaan. Jos kahta pelaajaa pidetään lähes saman tasoisina, mutta toinen pelaa viikoittain 90 minuuttia, ja samaan aikaan toinen pelaajista käy sähisemässä 15 minuuttia ottelun lopussa, ei liene epäselvyyttä, kumpi on vahvoilla päästä mukaan kisoihin. Esimerkiksi Chelsean Michy Batshuayi ja Arsenalin Olivier Giroud pelasivat päättyneellä kaudella selvästi vähemmän, mitä olivat toivoneet. Molempia on varmasti harmittanut, mutta silti he ovat hyväksyneet kohtalonsa ilman suurempia mutinoita. ”Valmentaja päättää, ketkä pelaavat ja minun tulee tehdä töitä harjoituksissa” ja niin edelleen. Enää ensi kaudella kukaan maajoukkueringissä mukana oleva ei tyydy vastaavaan. Edellä mainittu kaksikko antoi aiemmin tällä viikolla kommentit, joissa he kertoivat, että eivät aio tyytyä enää samaan rooliin. Jokaisen tulee miettiä, missä joukkueessa pelaaminen nostaisi todennäköisyyden maajoukkueeseen mukaan pääsemiseen mahdollisimman korkealle. Jos mukanaolo joukkueessa on itsestäänselvyys, niin sitten tulee miettiä, missä pelaamalla pystyy valtaamaan paikan avauskokoonpanosta.

Perhosvaikutus

Voi olettaa, että jokainen tapahtunut siirto aiheuttaa todennäköisesti perhosefektin. Joukkue A ostaa uuden ykköshyökkääjän joukkueesta B. Tämän seurauksena yksi A:n aikaisemmista pelaajista lähtee joukkueeseen C, koska ei ole varaa jäädä penkille istumaan. Tämän ketjun seurauksena joukkueessa C on jälleen sama tilanne ja yksi heidän hyökkääjistään lähtee joukkueeseen D. Tulee myös muistaa, että samankaltainen efekti käynnistyy myös joukkueessa B, josta hyökkääjä lähti ensin pois. Joku pelaaja ajattelee: ”Tuolta lähti ykköshyökkääjä muualle. Siellä minulla olisi mahdollisuus saada iso rooli.” Ja näin jälleen lähtee uusi pelaaja liikkeelle ja jättää edelliseen joukkueeseensa aukon, jonka joku muu näkee jälleen uutena mahdollisuutena.

MM-kisat myös rauhoittavat lähtöhaluja

Toki MM-kisat tulevat varmasti vaikuttamaan päinvastaisella tavalla. Jos pelaajalla on nykyisessä joukkueessaan varma paikka avauskokoonpanosta, hän ei välttämättä tahdo lähteä isompaan seuraan, koska voi jäädä siellä pieneen rooliin ja jäädä juuri sen takia kisakoneesta ulos. Nämä kaikki läpi käydyt asiat ovat olemassa jokaisen siirtoikkunan aikana, mutta tänä kesänä ne ovat poikkeuksellisen suuressa roolissa.

LUE MYÖS: