37-vuotiaan valioliigatulokkaan menestyksen takana mullistus ruokavalioon ja 10 tunnin yöunet

Historiansa ensimmäistä valioliigakautta pelaava Brighton on pelannut seitsemän ensimmäistä sarjakierrosta piste per peli -tahdilla. Startti on ehkä ollut hieman parempi, kuin moni putoajakandidaatiksi ehdotetuilta Lokeilta odotti. Yksi Brightonin monista valioliigatulokkaista on lokakuun alussa 37 vuotta täyttänyt Bruno. Espanjalainen oikea laitapuolustaja on joukkueen kapteeni, ja omilla kypsillä otteillaan hän on osoittanut, että ikä on ainakin tässä tapauksessa pelkkä numero. Pääsarjajalkapalloilu on katalonialaissyntyiselle Brunolle toki tuttua Espanjasta, jossa hän pelasi La Ligaa viisi kautta Almerian ja Valencian joukkueissa. Kaikkiaan vuonna 2012 Brightoniin siirtyneellä Brunolla on meneillään jo 18. kausi ammattilaisjalkapalloilijana.

Djokovic ja Defoe innoittajina

Komeaa kokopartaa kantava Bruno kertoo, että nuorempien vauhdissa pysymisen salaisuus on oikean ruokavalion löytymisessä sekä riittävässä unen määrässä. Elämäntapamuutokseen johti tennistähti Novak Djokovicin elämänkerran lukeminen. Kirjassa Djokovic kertoo gluteenittomasta ruokavaliostaan. Myös Jermain Defoen vegaanidieetti kiehtoo Brunoa. – Olen syönyt saman aamiaisen jo kolmen tai neljän vuoden ajan. Siihen kuuluu tuoretta appelsiinimehua, tummia muroja mantelimaidon kanssa sekä espresso. Joka päivä, Bruno kertoo The Timesin haastattelussa. – Entäs lounas? Olen aika hoikka. Pojat ihmettelevät sitä aina, koska syön paljon pastaa. Valtavia annoksia. Englannissa ajatellaan enemmän proteiineja kuin hiilareita. Espanjassa tai Italiassa hiilihydraatteja pidetään kuitenkin tärkeinä. Jos niitä saa tummasta riisistä tai pastasta, niin ei lihoa. Bruno kertoo, kuinka hänellä on Brightonin harjoituskeskuksen ruokalassa oma poikkeuksellisen suuri paistinpannunsa. Sen seuran kokki täyttää tomaatti-chilikastikkeen kanssa tarjottavalla tummalla pastalla. Myös lounaaksi Bruno syö aina saman aterian, mutta päivällisellä hänellä on lupa irrotella hieman. Tuolloin lautaselle saattaa päätyä kanaa tai kalaa, ja tien päällä joskus jopa keittoa. Juomaksi Bruno valitsee kookosvettä, vihreää teetä tai espressoa. Virvoitusjuomiin tai mihinkään muuhunkaan sokeripitoiseen hän ei koske.

Sänkyyn iltayhdeksältä

Ruokavalion lisäksi Brighton-kapteeni pitää huolta unihygieniastaan. Hän pyrkii nukkumaan kymmenen tuntia yössä, ja koisii aina vähintään yhdeksän tuntia. Jos Brightonilla ei ole vierasreissua tai iltapeliä, hän painelee vuoteeseen iltayhdeksältä. – En tuijota mitään näyttöjä tuntia-puoltatoista ennen nukkumaanmenoa. Pelkkä lukeminen saa minut rentoutumaan. Makuuhuoneessani on kyllä telkkari, mutta se on aina pois päältä. Vaikka kahdella edellisellä kaudella Mestaruussarjan kauden joukkueeseen valittu Bruno onkin ollut alkukauden peleissä vetreä kuin nuori varsa, ei pelivuosia ole enää montaa jäljellä. Siksi vaimo Raquel on sopeutunut miehensä rytmiin ja on suostunut jopa lykkäämään toivetta pariskunnan kolmannesta lapsesta. – Vaimoni toivoi kolmatta lasta, mutta minusta… meillä on kaksi lasta ja rutiini on täydellinen: he nukkuvat, menevät kouluun, eikä meidän tarvitse muuttaa mitään, Bruno sanoo. Brunon hyvinvoinnin hoivaamiseen kuuluvat myös nykyään normaaleiksi muuttuneet jääkylvyt, jooga sekä pilates. – On henkisesti raskasta tehdä joka päivä samoja asioita, mutta ammatiurheilussa on kyse pienistä jutuista. Kun se päivä koittaa, etten ole enää valmis uhraamaan kaikkea, lopetan.

Kaupungin oma joukkue löytänyt paikkansa puistopeleissä

Bruno sanoo sopeutuneensa loistavasti Brightoniin. Alku tosin oli hankala, sillä perhe muutti Englantiin maan sateisimpana kesänä 40 vuoteen. – Minulle vaikeinta oli kuitenkin ruoka. Espanjan ja etenkin Katalonian vahvuus on ruoka, mutta lopulta kaikkeen tottuu. Nyt poikani syö täysin englantilaisittain ja pyytää paistettuja kananmunia, pekonia ja makkaraa. Sellaista elämä on. Se, mikä Brunoa inspiroi, on muutos Brightonin lasten puistopeleissä. Kun lapset käyttivät ennen Chelsean, Manchester Unitedin tai Arsenalin pelipaitoja, ovat Brightonin pelipaidat nyt vallanneet oman kaupungin puistot. Miehen oman uran pitkästä kestosta viitteen antaa kuitenkin muisto uran alkuvaiheista. – Oma idolini oli Pep Guardiola. Seurasin häntä yhdeksänvuotiaasta lähtien. Hän tuli Barcelonan akatemiasta ja oli lempipelaajani. Pelasin Guardiolan viimeisessä ottelussa – Katalonian maajoukkueessa. Ja olin nuorena pelaajana samassa joukkueessa Mauricio Pochettinon kanssa Espanyolissa. Olen ollut kuvioissa jo pitkään! Bruno arvioi kauden alla, että Valioliiga on La Ligaa parempi sarja.