Huuhkajien Tim Sparv muistelee Liverpoolin siirtyneen Virgil van Dijkin uran alkutaivalta: "Käytimme häntä lähinnä hyökkääjänä"

Liverpool otti keskiviikkona todella räväkän startin tammikuun siirtoikkunaan, kun se julkaisi jo muutaman päivän etuajassa hankkineensa hollantilaistoppari Virgil van Dijkin Southamptonista. Miehen siirtosumma 84,5 miljoonaa euroa on uusi puolustajien maailmanennätys. Neljä vuotta van Dijkia vanhempi, Huuhkajien kapteenin nauhaakin usein kantanut Tim Sparv pelasi hollantilaisessa Groningenissa 3,5 vuoden ajan vuosina 2010-2013. Näistä kahden viimeisen kauden ajan samassa joukkueessa jalostui myös tuore puolustajien ME-mies van Dijk. Planet Football kysyi Sparvilta, millaisena talenttina hän van Dijkin yhteisiltä vuosilta muistaa. Lahjakkuus oli suomalaisen mukaan jo tuolloin selvää, mutta vuodet Celticissä ja Southamptonissa ovat tehneet nyt 26-vuotiaalle van Dijkille hyvää. – Kun van Dijk teki tuloaan edustusjoukkueeseen, käytimme häntä itse asiassa ensisijaisesti hyökkääjänä – etenkin ottelujen lopussa, kun tarvitsimme maalia, Sparv muistelee. – Heitimme Virgilin kentälle viimeisiksi 10-20 minuutiksi aiheuttamaan kaaosta vastustajan riveissä. Hän oli melko tehokas. Hän oli niin vahva ja voimakas, että hän onnistui pitämään pallon ylhäällä. Lisäksi Virgil pelasi palloa hyvin jalalla, joten hän oli hyvin käyttökelpoinen ase. – Pian van Dijk tietysti löysi paikkansa puolustuslinjasta, eikä paluuta enää ollut, viime vuodet Midtjyllandissa pelannut Sparv jatkaa.

Rentous vaikutti jopa ylimielisyydeltä

Kokeneen suomalaisen mielestä van Dijkin asenne oli tuolloin jo silmäänpistävän itsevarmuutta huokuva, mutta taidotkin olivat kaikkien nähtävissä. – Luonteeltaan Virgil oli tyyni ja rento, mutta erittäin itsevarma. Jos häntä ei tuntenut, se saattoi vaikuttaa ylimielisyydeltä. Luulen, että hän oli vain todella, todella rento. – Puolustussuuntaan hän oli todella vahva ja voitti varmaan 90 prosenttia pääpalloistaan. Hän oli myös melko nopea, ja nopeutensa avulla hän saattoi paikata pienet virheensä. – Taktiikan kanssa hänellä oli joskus vaikeuksia, mutta se on nuorelle kaverille tavallista. Yksi vastaan yksi -tilanteissa hän oli kuitenkin todella vahva. – Joskus kaikki saattoi tuntua hänelle liian helpolta, joten ehkä hän ei kokenut tarpeelliseksi tehdä mitään ylimääräistä. Meillä oli kuitenkin ryhmä, jossa teimme vapaaehtoisia ylimääräisiä fyysisiä harjoitteita iltapäivällä. Aluksi hän ei kuulunut ryhmään, mutta vähän myöhemmin hänkin liittyi mukaan, ja tulikin sinne sitten aina. – Virgil ymmärsi, että hänen piti tehdä uhrauksia ja ylimääräistä työtä, sillä muuten hän ei yltäisi korkeimmalle tasolle.

Johtajaksi van Dijk kypsyi vasta myöhemmin

Sparvin mieleen on jäänyt erityisesti yksi tilanne, josta hän saattoi päätellä, että van Dijkilla oli suuri tulevaisuus edessään. – Pelasimme Feyenoordia vastaan kotona ja voitimme kai jotain 6-1. Ensimmäisellä tai toisella minuutilla Virgil pamautti pallon keskuspuolustuksesta puolivolleylla vasemmalle laiturille täydellisellä tekniikalla. – Hän ei edes miettinyt sitä kummemmin. Silloin tiesin, että hän tulee vielä yltämään suurtekoihin. Suuria johtajan ominaisuuksia van Dijk ei kuitenkaan yhteisinä Groningenin vuosina Sparville näyttänyt. – Hän oli enemmän huolestunut omasta kehityksestään. Johtajalta hän ei vaikuttanut, mutta hän kasvoi siihen rooliin enemmän ja enemmän. Pitää muistaa, että hän oli silloin vielä nuori. – Myöhemmin Celticissä van Dijk kasvoi johtajan rooliin, sai pelata koko ajan, menestyi, voitti liigan ja pelasi europelejä. Se kokemus on taatusti auttanut häntä. – Nyt Virgil on kehittynyt jokaisella osa-alueella ja hänestä on tulossa johtaja. Hän ajattelee nyt enemmän joukkuetta kuin itseään. Hänen ruumiinkielestään aistii itseluottamuksen ja tilanteen hallinnan, joka antaa vakautta koko joukkueelle.