Carlo Ancelotti palkattiin kesken kauden Evertonin peräsimeen 21. joulukuuta ja monet ihmettelivät palkkausta lähinnä Ancelottin perskeptiivistä. Kuiskauksia alkoi kuulumaan, kuten: “Miksi Carlo menee Evertoniin, pesti on epävakaa ja tämä on iso kolaus hänen markkina-arvolleen”. Ancelotti on kuitenkin monessa liemessä keitetty konkari, joka on voittanut kaiken. Hän ymmärsi siksi varsin nopeasti projektin arvon. Everton oli alisuorittanut pitkään, melko ironisesti aina David Moyesin lähdöstä eteenpäin, ja isona valttina projektissa oli uudehko rahakas omistaja. Tämä taas tarkoittaisi merkittäviä resursseja rakentaa omaa visiota. Hänen statuksensa olisi myös erilainen Merseysiden sinisissä. Kunnioitus häntä kohtaan palaisi, Napolissa koetut riidat päättyisivät ja tulokset tarkoittaisivat rahaa. Seura on kaiken lisäksi elänyt fanien mielestä aivan liian pitkään naapurinsa Liverpoolin varjossa, joten inspiraatiota sekä nälkää uuteen nousuun ei ole vaikea löytää ympäristöstä.

Mitä muut eivät välttämättä nähneet yhtälössä oli, että italialaiselta mafiosolta näyttävä ja yhtä eleettömän tyylikkäästi pukeutuvalla Ancelottilla oli luonnollisesti jotain ässääkin parempaa hihassaan. Sadan miljoonan arvoinen kurkopari.

Yksinkertainen on kaunista

Ancelotti on jatkanut Napolista ja Real Madridista suosimallaan 4-4-2-muodolla pallottomana. Suurin ero kahteen viimeisimpään pestiin on, että Madridissa joukkue ryhmittyi enimmäkseen 4-3-3-muotoon pallollisena, Napolissa ja Evertonissa muoto säilyy läpi lähes koko ottelun. Ancelottin mieltymys muotoa kohtaan on kuitenkin helppo ymmärtää. Hän allekirjoitti viisauden, joka on kulkenut jo usealta sukupolvelta toiselle; puolustaessa 4-4-2 kattaa parhaiten tilaa leveys-sekä pystysuuntaan. Tähän ei varmasti löydy vastaväitteitä, jos on joskus katsonut Atletico Madridin Mestarien liigan ottelua. On syytä kuitenkin muistaa, että valmentajien välillä on aina eroja, kuten myös käytettävässä materiaalissa. Kaksi samaa muotoa ei tarkoita kahta identtistä joukkuetta, tulkintoja on yhtä monta kuin valmentajaa. Ancelotti lähestyy muotoa eri vinkkelistä kuin Diego Simeone, ja tähän vertaus päättyykin. Ohessa Ancelottin tulkinta Evertonissa:

Ashwin Raman

@AshwinRaman_
Really like Everton's attacking shape today. A 4-4-2 with advanced, wide full-backs overlapping two narrow 10s, while the DMs sit deep. Complements the specific skillsets of all these players, and is penetrative yet balanced enough.
54
6
5:29 PM · Feb 23, 2020

Mitä muuta? Ancelotti on asentanut Richarlison de Andraden toiseksi kärjeksi ja on samalla nopeuttanut joukkueen etenemistä merkittävästi. Joukkueella on käytössään aikaisempaa monipuolisempia syöttövaihtoehtoja, mikä johtaa parempiin liikkeisiin ja ajoituksiin rakentelussa. Useampi variaatio tarkoittaa myös, että on helpompi määrittää tempoa itselleen halutuksi. Lääke määrätään aina vastustajan mukaan.
Materiaali tulee kehittymään vielä pitkään ja Ancelottilla ei ole käsissään kaikkia haluamiaan palasia. Puutteita on selkeästi edelleen. Kenet tulisi istuttaa keskikentän pohjalle joukkueen moottorin, Andre Gomesin viereen? Se on kaikista polttavin kysymys. Tom Davies ei ole missään nimessä vielä valmis astumaan Idrissa Gueyen jättämiin massiivisiin saappaisiin, joten kesällä lienee vahvistusta luvassa.

Nyt ollaan kuitenkin asian ytimessä. Nämä pienet muutokset ovat tehneet aiemmin epäorganisoidusta laumasta lyhyessä ajassa joukkueen. Ancelottia kuvaillessa tulee väkisin mieleen alamaailmasta tuttu stereotypia “Mr. Fix It” – soita hänelle, jos on ongelma, joka tarvitsee välitöntä ratkaisua. Hänellä on myös poikkeuksellinen kyky luoda olosuhteita joukkueen onnistumiselle. Kokemus ja näkemys painavat, karisma huokuu. Hänen maailmankatsomuksensa kertoo myös mielestäni oleellisen: jalkapallo on tärkein vähiten tärkeistä asioista elämässä. Hän on monella tapaa perinteikäs mies, hyvässä mielessä.

Sadan miljoonan kurkopari

Yleensä puhutaan siitä, että joukkueen sielu löytyy keskikentän keskustasta. Evertonin tapauksessa se löytyy mielestäni korkeammalta kenttää kärkiparin muodossa. Tämä saattaa väitteenä kuulostaa hieman oudolta. Mutta, uskon Ancelottin nuolleen huuliaan ennen papereiden allekirjoittamista. Kärkipari koostuu kaksikosta, jonka työmoraali ei jätä toivomisen varaa. Ensimmäinen boksi unelmasta täytetty. Sillä ansaitaan myös keskinäinen kunnioitus treeneissä ja kentällä, kunnioitus luo luottoa ja luotto sekä itseluottamus konkretisoituvat yleensä itse esityksissä. Tällä kaudella Evertonin duo on ollut Valioliigan kolmanneksi tehokkain parivaljakko 23 maalilla (GW28) ja Ancelottin alaisuudessa yhteiselle tilille on kertynyt 14 G+A (maalia+syöttöä) 11 ottelussa. Vaikuttavaa. Ykkösenä duojen maaleissa olivat Mohamed Salah ja Sadio Mane 25 osumalla.

Vaikka tilastot näyttävät hyviltä sekä suhteutettuna sarjaan ja- molempien pelaajien ikään (22), niin kuplii pinnan alla paljon muutakin. Dominic Calvert-Lewin ja varsinkin Richarlison ovat erinomaisia prässäämään ja pakottamaan paineen alle. Tämä tarkoittaa, että joukkue kykenee suhteellisen usein pakottamaan vastustajan kohti laitoja, ja ahdistamaan tilaa pois pelinrakentelussa. Vaikka jotkut joukkueet, kuten Burnley, suosivat vinoja pystypalloja laitakanavia kohti, niin voi paine vaikuttaa päätöksentekoon, heikentäen myös syöttöjen laatua merkittävästi.

Calvert-Lewin kykeni luomaan ennen joulua 0.45 xG (maaliodottamaa) ottelua kohden, mikä on varsin hyvä suoritus ottaen huomioon joukkueen vaikeudet murtaa tiiviitä puolustuksia Marco Silvan alaisuudessa. Ancelottin ja suoraviivaisemman pelitavan ansiosta tehot ovat kasvaneet entisestään 0.54 xG/p90. Calvert-Lewin vie myös 5.55 pääpalloa ottelua kohden ja numerot tukevat hänen vahvaa nousua kohti eliittiä.

 

 

Hänen tanssiparina toimii brasilialainen linkkuveitsi, joka kulkee tuttavallisemmin nimellä Richarlison. Richarlisonin kehonkieltä analysoidessa väitän, että hän on yksi jalkapallon harvoja aitoja gangstereita, eikä hän todellakaan pelkää kääriä hihojaan ylös ja liata käsiään. Hänen katseensa on kylmän kyyninen ja hän kantaa itseään aina selkä suorana. Tapa, mikä on välttämättömyys, jos haluaa nousta kohti parempaa tulevaisuutta rikollisuuden ja köyhyyden keskeltä. Hänen maneeri tuo mieleen osittain myös sotilaan. Kiitollinen tilanne valmentajalle.

Pieni muutos ryhmityksessä toi myös Richarlisonin lähemmäksi Calvert-Lewinia ja he rohmuavat käsiinsä todella ison määrän kaksinkamppailuja. Parhaana esimerkkinä maali Crystal Palacea vastaan helmikuussa. Richarlison tarjoaa vaihtoehtoja myös kesken ottelun ja hän kykenee edelleen pelaamaan molempina laitahyökkääjänä, mikä halutessa esim. tappioasemassa nostaa joukkueen riskitasoja selkeästi. Mutta. Toinen kärki näyttää olevan hänelle huomattavasti parempi koti.

Moni saattaa myös unohtaa, että Ancelottilla on ollut aikoinaan käytössään Cristiano Ronaldo ja hän ymmärtää tämän takia miten Richarlisonia voi hyödyntää. Heissä on paljon samankaltaisuuksia. Olennainen ajatus tässä taustalla on, että voittaakseen pelejä Richarlisonin hyödyt on maksimoitava joukkueen edun hyväksi. Tämä tarkoitti hänen nostamistaan korkeammalle kenttää koska: hän pääsee paremmille maalinteko-sektoreille ja siten samalla hyödyntämään entistä vahvemmin poikkeuksellista atleettisuuttaan sekä monipuolista valikoimaa maalinteossa. Palloa uppoaa tolppien väliin yhtä tehokkaasti kaikilla sallituilla ruumiinosilla. Tyylillä ei ole väliä hänelle, ainoastaan lopputuloksella.

Ehkä vielä isompi hyöty on, että hänen ei tarvitse seurata omaa miestään samalla tavalla kuin laitahyökkääjänä. Seurauksena tuoreus ja parempi keskittyminen ratkaisuhetkiä varten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän tekisi töitä kahden puolesta, ei. Se tarkoittaa, että hänen terävintä osaamistaan hyödynnetään tehokkaammin. Evertonin tutkapari antaa lähes jokaisessa ottelussa mahdollisuuden joukkueelleen pärjätä. Tämä on poikkeuksellisen positiivinen tilanne pitkästä aikaa Evertonissa. Vielä tarvitaan kuitenkin vahvempi tukiverkosto ympärille, mutta kaikki aikanaan.

Jatkuva kehitys

Jalkapalloon kuten elämään voi suhtautua monella tavalla. Tulen jatkossa takuuvarmasti purkamaan analyyttisemmin itse peliä, mutta tämä on samalla oodi muutamalle asialle. Kehitys on yksi niistä.

Calvert-Lewin ja Richarlison kompensoivat profiileillaan toisiaan lähes täydellisesti, mutta mikään ei toimi ilman kemiaa, uskoa, sekä luottamusta. Calvert-Lewin on saanut itseluottamusta myös kentän ulkopuolella ja hän toteuttaa itseään taiteellisessa mielessä vapaammin. Tämän argumentoin vaikuttavan paljon myös itse pelaamiseen. Toteutus on AINA parempaa, jos visio on autenttinen ja suorituksessa on rentoutta. Uskallus olla enemmän oma itsensä. Luoda, toteuttaa.

Jalkapallosta puhuessa ei sovi koskaan unohtaa itse ihmistä. Ancelottin tuoma muutos ei ole pelkästään taktista, vaan hän on jo tässä vaiheessa onnistunut jalkauttamaan oman karismansa ja tyylinsä. Joukkue ja kärkipari vaikuttavat nauttivan autenttisesti toistensa seurasta, jakavat saman vision ja uskon, mikä mahdollistaa kestävän kasvun. Vaikka tunnekontrolli saattaa ajoittain pettää nuoressa iässä, niin molemmat kärjet vakuuttavat itseni itsekurilla ja kypsyydellä. Kunnioitus yhdistää, ja Ancelottiin yhdistyy kunnioitus.

Tämän siirron Ancelotti pelasi taidolla. Hän tiesi mitä tehdä ennen kuin se valkeni muille. Joukkueen ikärakenne on myös loistava, isoja päänahkoja on varmasti luvassa jatkossa ja joukkueen esitykset kehittyvät vielä pitkään.

⚽️Ryo Nakagawara📊

@R_by_Ryo

Andy McGregor

@andyatmrkt
Any chance of a @Everton one Ryo, please
2
1
1:58 PM · Feb 28, 2020
Here you go! 🌪️
18
3
2:21 PM · Feb 28, 2020


Ancelottilla on siis käsissään kärkipari jonka arvo on konservatiivisesti tällä hetkellä €100m. Jos Everton ja hän pelaavat korttinsa oikein on heillä kohta hallussaan huomattavasti arvokkaampi käsi.

Aiheet Carlo Ancelotti Dominic Calvert-Lewin Everton Näkökulmat Richarlison