Arvostelu: Jokaisen valioliigafanin on nähtävä tämä Netflix-sarja – The English Game näyttää vilauksen englantilaisen jalkapallon suuresta murroksesta

Suoratoistopalvelu Netflixiin ilmestyi maaliskuussa draamasarja The English Game, joka sijoittuu englantilaisen jalkapallon historiaan 1800-luvun loppupuolelle. Sarja pohjautuu tositapahtumiin ja se kertoo brittifutiksen suuresta muutoksesta, ammattilaisuudesta.

The English Game -sarjan tekijöistä löytyy tuttu nimi muun muassa Downton Abbeyn takaa, Julian Fellowes. Lisäksi sarjaa ovat olleet luomassa Tony Charles sekä Oliver Cotton. Historiallisessa draamasarjassa ajan henki huokuu vahvasti. Minisarja antaa kuitenkin harmillisen pienen vilauksen murroksen keskellä painivasta Britanniasta, jossa työläisten ja yläluokan välinen kuilu on vielä niin suuri, että se ajoittain herättää tahatonta huumoria.

Sarjan päähenkilöinä ovat Englannin jalkapalloliiton, FA:n, entinen presidentti ja yksi jalkapallohistorian ensimmäisistä tähtipelaajista Arthur Kinnaird (Edward Holcroft) sekä yksi jalkapallohistorian ensimmäisistä ammattilaispelaajista Fergus Suter (Kevin Guthrie).

Kinnaird edustaa sarjassa seuratasolla Old Etonians FC:tä eli Vanhoja etonilaisia. Seuran pelaajat koostuivat kuuluisan Etonin poikakoulun alumneista. Kyseessä on seura, jonka suurimmat saavutukset nähtiin 1800-luvun lopulla. Samalla voi sanoa, että Old Etonians edusti aikaa ennen ammattilaisuutta. Aikaa, jolloin jalkapallo sai olla vain yläluokan herrasmiesten laji, vaikka työläisille näennäisesti mahdollisuus annettiinkin.

Fergus Suter edustaa sarjassa sitä, mitä englantilainen jalkapallo meille monelle nykypäivänä on. Ammattimaista toimintaa, jossa pelaajille maksetaan korvaus ja seurat maksavat pelaajista siirtokorvauksia. Suter siirtyy (kuten siirtyi oikeassakin elämässä) skotlantilaisesta Partick FC:stä Englannin puolelle Darweniin, jossa työpaikan lisäksi Suter saa palkkion myös pelaamisesta.

Palkkiot piti maksaa salassa, mutta huhut kulkivat kulovalkean tavoin jo silloin. Ammattilaisuus oli yläluokalle kirosana ja toki FA:n säännöissä myös kiellettyä.

Hieman myöhemmin Suterin tie vie Darwenista nykyäänkin usealle Valioliigan seuraajalle tuttuun Blackburn Roversiin, jossa himoitun FA Cupin metsästys käynnistyy toden teolla.

FA Cupin voittamisesta tulee sarjassa symboli jalkapallon suurelle murrokselle. Cupin voittamisen piti nimittäin olla työläisten joukkueelta mahdotonta. Palkkion saavat pelaajat alkavat kuitenkin kääntämään voimasuhteita tavalla, joka herätti FA:ssa suurta pahennusta.

Tarkkaavainen katsoja huomaa, että FA Cupin ottelut ovat myös pääsääntöisesti ainoa turnaus mitä pelataan. Se on myös osittain totta, koska Englannin jalkapalloliiga, nykyäänkin voimissaan oleva English Football League perustettiin vasta vuonna 1888. Sarjan tapahtumat toimivat ensisysäyksenä liigojen perustamiselle.

Sarjassa nostetaan monia historiallisia asioita esiin. Jalkapallon historia kulkee käsi kädessä myös työväenluokan kärsimysten ja hiljalleen parantuvien olojen kanssa. Kahdeksanosaiseen sarjaan mahtuu paljon historiaa, mutta ongelmaksi muodostuu se, ettei moneenkaan historialliseen tapahtumaan ehditä pureutua kovinkaan syvällisesti.

Se ei kuitenkaan haittaa olennaisesti sarjan seuraamista. Ehkä kuvaavaa onkin se, että nykyajan tv-sarjan katsojalle nopeatempoisuus pitää otteessaan. Tosin jalkapallon osalta moni mielenkiintoinen ja historiallinen asia olisi voitu esittää laajemminkin. Niiden esittäminen toki vaatisi myös laajempaa tarkastelua muusta yhteiskunnasta. Jalkapallo kun oli nimenomaan sulautumassa isoksi osaksi yhteiskuntaa 1880-luvulla. Kinnaird sekä Suter olivat ensimmäisiä, jotka tämän ymmärsivät.

Juoni perustuu vahvasti historiaan. Tarinaan on mukavasti lisätty sivujuonia, jotka pitävät otteessaan myös sellaisen katsojan, joka ei ole ensisijaisesti kiinnostunut jalkapallosta. Omalla kohdallani oma avovaimoni ehdotti sarjan katsomista. Syyksi hän totesi sen, että siinä olisi molemmille jotain. Minulle jalkapalloa, hänelle – Downton Abbeyn vannoutuneelle seuraajalle – historiallista draamaa. Erikseen erinomaiset, yhdessä ylivoimaiset.

Vaikka sarja etenee vauhdilla ja osa herkullisista historiallisista nyansseista jää laihoiksi, on The English Game ehdottomasti sarja, jonka jokaisen valioliigafanin tulisi katsoa. Jo pelkästään siksi, että näkisi kuinka järkälemäinen instituutio englantilaisesta huippujalkapallosta on tullut reilussa 135 vuodessa. Ja siksi, että muistaisi miksi pelaajat lopulta kentälle astelevat.