Otteluviikko 25 oli valmis Valioliigassa ja tilanne näytti loppukautta ajatellen selkeältä. Liverpool oli karkaamassa mestariksi. Pisteitä heillä oli kasassa 73. Toisena oleva Manchester Cityllä oli 51 pistettä, kolmantena olevalle Leicesterillä 49 ja neljäntenä olevalla Chelsealla oli 41 pistettä.

Mainittakoon, että Manchester Unitedilla oli kasassa 35 pistettä ja he olivat seitsemäntenä sarjataulukossa. Tottenham haastoi sillä hetkellä vahviten Mestarien liigan -paikasta.

Kelataan eteenpäin tähän päivään. Ottelukierros 35 on yhtä peliä vaille valmis ja jäljellä oleva ottelu pelataan Manchester Unitedin sekä Southamptonin välillä. Voitolla Man United nousisi kolmanneksi sarjataulukossa ohi sekä Chelsean että Leicesterin. Unitedilla olisi toisin sanoen voitolla kasassa 61 pistettä.

Manchester Unitedin nousu Bruno Fernandesin jälkeen on ollut mahtavaa katsottavaa, mutta vielä on matkaa jäljellä. Tämä näkökulma ei kuitenkaan kerro heistä. Tämä näkökulma keskittyy Leicesteriin, ja pyrin etsimään vastausta kysymykseen, mikä meni pieleen?

Kohtalo

Fortuna pyörittää hänen pyöräänsä. Kuka voittaa, kuka häviää? Tämän dramaattisen alun jälkeen, joka vetää vertoja Carl Orffin kantaatille, Carmina Buranalle (tai sitten ei) ja erityisesti O fortunalle johdattaa meidät itse aiheeseen. En tietenkään vertaa tätä näkökulmaa loisteliaaseen kantaattiin, joka elää läpi historian, mutta jotain yhtäläisyyksiä on olemassa, kun tarkastelee pintaa syvemmältä.

O fortuna on yksi kuuluisimpia kuorolauluja maailmassa. Dramaattisuus hakee vertaistaan. Tämä teos antaa meille mahdollisuuden tavata Fortunan, roomalaisen jumalattaren, joka vastaa onnesta. Kohtalosta. Näytti melkein jo kohtalolta, että Leicester pelaisi Mestarien liigassa ensi kaudella. Fortuna oli kuitenkin eri mieltä.

Leicester on kerännyt viimeisestä 11 pelistään ainoastaan 11 pistettä. Onko kaikki ollut vain kohtalon ivaa?

Ylisuorittaminen

Mitä jos kertoisin, että Leicester on ylisuorittanut koko kauden, ja että jossain vaiheessa nämä asiat yleensä tasoittuvat? Paitsi, jos on Liverpool tällä kaudella. Kun tutkailee maaliodottamaa ja tarkemmin sanottuna xPTS (expected points – pisteodottamaa) niin alkavat vastaukset paljastumaan. Regressio ei ole taattua, mutta jossain määrin odotettua. Leicesterillä pitäisi olla xPTS valossa 55.94 pistettä, joten joukkue on edelleen ylisuorittanut 3.04 pistettä odotuksiin ja peliesityksiin nähden.

Sarjatulukko näyttäisi xPTS valossa vastaavalta: 1. Manchester City, 80 pistettä, 2. Liverpool, 70 pistettä, 3. Chelsea, 66 pistettä ja 4. Manchester United, 65 pistettä.

Toisin sanoen Leicester ylisuoritti todella rajusti, ja vauhti on vain tasaantunut. Kysymys kuuluu, onko tämä ainoa syy?

Sairastupa

Vaikka Leicesterin vauhti on hiipunut, tai tarkemmin sanottuna tasaantunut, niin on todennäköistä, että täysikuntoinen Leicester olisi napannut enemmän pisteitä koronatauon jälkeen.

Oikea laitapakki Ricardo Pereira ei ole pelannut 9.3. jälkeen ja hänen poissaolonsa on ollut tuntuva. Pereiran vaikutusta Leicesterin hyökkäys -ja puolustuspelaamiseen ei voi painottaa tarpeeksi. Ei ole myöskään täyttä hakuammuntaa väittää, että Pereira olisi ollut ennen loukkaantumistaan maailman viiden parhaan oikean laitapakin joukossa. Mielipiteet ovat toki subjektiivisia.

Pereiran loukkaantumisen jälkeen on Leicester voittanut kertaalleen, ja se voitto tuli Crystal Palacea vastaan. Huomionarvoista on, että se oli myös ottelu, missä Brendan Rodgers vaihtoi systeemiä kolmen topparin alakertaan ja Leicesterin otteet paranivat kertaheitolla pelillisesti. Rodgersin 4-1-4-1-muoto ei toimi ilman Pereiraa, tai sitten on matkassa ollut vain huonoa onnea. Vastaus on todennäköisesti molempia.

Tähän kylkeen kun lisää Benjamin Chilwellin sekä James Maddisonin loukkaantumiset, katoaa pelistä noin 0.25 syöttöodottamaa – korvasin toki Christian Fuchsilla, Dennis Praetilla ja James Justinilla kyseiset herrat. Heidän poissaolojen vaikutukset ovat pelillisesti myös pelkkää syöttöodottamaa suuremmat. Jokainen heistä on olennainen osa Rodgersin koneistoa.

Vire

Kausi on pitkä aika. Valioliigassa otteluita on 38 kappaletta, mikä ei tietenkään vedä vertoja esimerkiksi NHL:lle tai NBA:lle, mutta jalkapallon lainalaisuudet ovat todella erilaisia vaihtojen rajallisuuden myötä. Jokaisessa joukkuelajissa tulee kuitenkin parempia ja heikompia vireitä tai “runeja”. Poikkeuksena toki jälleen kerran tämän kauden Liverpool ja Lucien Favren joukkueet, jotka rikkovat malleja aamupalaksi.

Joukkue on kollektiivi, organismi, joka elää, tuntee ja kokee yhdessä. Psykologialla on merkittävä rooli myös urheilussa. Jokainen tosissaan urheillut tietää varmasti tunteen: kun voittoja tulee, kukaan ei pysty pysäyttämään meitä – kunnes ei tulekaan. Yhtä lailla vaikea tehtävä on katkaista tappioputki tai säilyttää tasaisuus esityksissä illasta toiseen.

Vielä tärkeämpää on pohtia olosuhteita eliittitasolla. Kyllä, pelaajille maksetaan sen mukaisesti. Mutta. Hekin ovat vain ihmisiä. Paineet ovat valtavat ja menestys on ajoittain melkein käsinkosketeltavaa. Tästä tulee myös termi “sulaminen”. Joskus saattaa tapahtua epäsuotuisa lumipalloefekti tai ketjureaktio.

Leicester oli turvallisen tuntuisesti kiinni Mestarien liiga -paikassa. Kunnes. Ricardo Pereira loukkaantui ja koronatauko laittoi momentumin kaikilla uusiksi. Kaikki, mikä oli ollut, ei ollut enää. Jotkut joukkueet kykenivät jatkamaan siitä mihin jäivät, jotkut taas eivät. Jotkut joukkueet pystyivät vielä herättelemään pieniä toiveita onnistumisesta, kuten Bournemouth ja Aston Villa.

Tämän jälkeen tuli vielä epäonnistumisia ja epäonnea toinen toisensa perään Leicesterille. Kaksi tasapeliä ja yksi tappio sarjassa ennen tilapäistä toivonkipinää Crystal Palacea vastaan. FA Cupissa joukkue lensi myös ulos Chelseaa vastaan. Ai niin. Ensimmäisessä ottelussa tauon jälkeen Leicester meni johtoon 90 minuutilla, mutta Watford tasoitti lisäajan kolmannella minuutilla. Ai niin. Crystal Palace ottelussa Ben Chilwell loukkaantui, joten jobinpostia tuli voitosta huolimatta. Ehkä nyt on helpompi ymmärtää.

Kohtalon ivaa?

Leicester on kokenut tauon jälkeen ja jopa ennen sitä kolauksia kolausten perään. Alkaa varmasti pukukoppissa tuntumaan siltä, että maailma on meitä vastaan. Ehkä se jopa onkin.

Eilisessä ottelussa Bournemouthia vastaan oli ottelu ensimmäisellä jaksolla täysin hallussa. Joukkue dominoi ensimmäistä jaksoa ja johti 0-1 ottelua. Kunnes. Brendan Rodgers päätti vaihtaa terävästi avausjaksolla pelanneen Kelechi Iheanachon pois ja toi Dennis Praetin tilalle. Tarkoituksena oli tiivistää hieman pakkaa, olettaisin. Samalla oli se myös alitajuinen viesti joukkueelle ottaa jalka pois kaasulta. Onko tämä ylianalyysia? Ehkä. Joka tapauksessa Bournemouthin vaihdot ja pakkovoiton paikka toivat uutta henkeä peliin.

Leicester ei ollut missään vaiheessa varsinaisesti isossa hädässä. Kunnes. Kasper Schmeichelille sattui kohtalokas virhe, kohtalokkaaseen paikkaan, ja hänen laakapallonsa maalipotkusta osui Wilfried Ndidin hanuriin, ja epäonnisen sekvenssin kautta pallo vietiin pilkulle. Peli oli kuin tyhjästä 1-1. Tästä minuutti eteenpäin ja peli oli Bournemouthille 2-1 ja loistokauden pelanneella topparilla Caglar Söyüncülla petti kisakasetti aivan totaalisesti.

Hän potkaisi aivan turhaan Callum Wilsonia maalin jälkeen ja lensi suoralla punaisella ulos. Ironista on kenties, että Bournemouthin Dominic Solanke teki vihdoin ja viimein ensimmäisen Valioliiga-maalinsa. Esiintymisiä Valioliigassa oli alla 60 kappaletta. Lopulta Leicester hävisi ottelun 4-1, mutta vielä huonompi asia joukkueen kannalta on, että Söyüncü ei pelaa tällä kaudella enää. Vastassa ovat vielä Sheffield United, Tottenham sekä Manchester United.

Vielä huonompi asia joukkueen kannalta on, että he näyttivät aidosti lyödyiltä. Mikseivät olisi? Kaikki ja vielä enemmän oli mennyt heitä vastaan. Muistettavaa on toki, että jalkapallossa ja elämässä on kaikki mahdollista. Toivoa ei kannata menettää. Tällä hetkellä on kuitenkin Brendan Rodgersilla ja Leicesterillä Mount Everestin kokoinen ylämäki kiivettävänä.

Joukkue on haavoittunut, epäonninen ja jäljellä olevista otteluista ovat kaikki todella vaikeita, jopa täysikuntoiselle Leicesterille. Tässä vaiheessa kääntyvät varmasti monien katseet yläkertaan ja päällimmäinen kysymys lienee, miksi? Miksi näin kävi juuri meille ja juuri nyt? Tämän negatiivisen tapahtumaketjun todennäköisyysarviota en osaa edes laskea. Sanotaan kuitenkin, että tuuri on ollut aivan käsittämättömän huonoa.

Ehkä kaikki tasaantuu aikanaan ja ehkä joukkue tietyllä tapaa maksaa edelleen kalavelkoja mestaruuskaudesta 2015-16. Kuka näistä lopulta tietää? Tällä kaudella on jumalatar Fortuna antanut, ja hän on myös vienyt. Vaikka kaikki maailman epäonni tuntuu olevan tällä hetkellä Leicesteriä vastaan, niin ei toivoa saa missään nimessä menettää.

Kuka tietää, ehkä kohtalo saattaa vielä puuttua peliin kaikista synkimmällä hetkellä. Näin ainakin elokuvissa ja historian läpi kulkeneissa legendoissa.

Aiheet Brendan Rodgers Näkökulmat