Siirtoikkuna-analyysi: Neuvottelupöydät käyvät kuumana Lontoossa – Chelsea on Valioliigan viihdyttävimpiä joukkueita tulevalla kaudella

Chelsea pelasi kaikilla mittareilla todella onnistuneen kauden, vaikka monia faneja saattaa hieman harmittaa. Chelsean neljäs sija oikeuttaa Mestarien liigaan. Chelsean kausi oli myös paradoksi. Chelsean kausi oli paljon parempi kuin, mitä voisi kuvitella. Lähtökohtana oli siirtopanna ja joukkueen talismaanin, Eden Hazardin lähtö Los Blancosiin. Hazard oli ollut usean kauden ajan Valioliigan paras pelaaja, ja hän käytännössä kantoi Lontoolaisia Maurizio Sarrin alaisuudessa. Todella harva uskoi Chelsean olevan neljän joukossa ennen kautta, ja vedonvälittäjät rankkasivat heidät kuudenneksi. Miltä tulevaisuus siis näyttää? Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen

Kysymyksiä

Frank Lampardin ensimmäinen kausi Chelseassa oli mielestäni, kuten sanottu, todella onnistunut. Samalla joukkue onnistui integroimaan omat superjuniorit: Mason Mountin, Tammy Abrahamin sekä Reece Jamesin. Joukkueen viimeisin hankinta ennen siirtopannaa, Christian Pulisic, väläytteli loppukaudesta toden teolla, ja hän oli koronatauon jälkeen heittämällä yksi Valioliigan parhaita pelaajia. Edistyneet tilastot paljastavat usein paljon, mitä ei muuten näkisi. Samalla se toimii aasinsiltana itse siirtoikkuna-analyysiin. Chelsean pisteodottama oli sarjan kolmanneksi paras. Lopullinen lukema oli 73.49 pistettä. Chelsea alisuoritti oman pisteodottamansa kolmanneksi eniten koko sarjassa. Mainittakoon myös, että pisteodottaman toisena majaileva Liverpool keräsi 74.28 pistettä. Ero ei todellakaan ollut peliesitysten valossa merkittävä. Mitä syitä on taustalla? Maaliodottamaa Chelsea loi 76.23 maalin edestä, mikä oikeuttaa sarjan toiselle sijalla Manchester Cityn jälkeen. Joukkue alisuoritti oman odottamansa hieman reilulla seitsemällä maalilla. Suurin syy löytyy kuitenkin tolppien välissä. Chelsea alisuoritti oman xGA (maaliodottama vastaan) melkein 13 maalilla. Kepa Arrizabalaga oli yksi Top 5 -sarjojen huonoimpia maalivahteja. Ongelmaa ei auta, että hän oli maailman kallein maalivahti, kun hänet ostettiin. Chelsea on todella isojen kysymyksien äärellä. Kepa ja Jorginho maksoivat yhteensä noin 140 miljoonaa euroa, ja kumpikaan ei ole varsinaisesti loistanut.

Laina-armeija

Chelsealla oli kuluneella kaudella usea rosteriin kuuluva pelaaja lainalla. On epätodennäköistä, että kukaan heistä pelaa ensi kaudella Lontoossa, mutta he tuovat rahaa jos heidät saadaan myytyä. Poikkeuksena RB Leipzigissa lainalla ollut Ethan Ampadou. Muita lainalla olleita nimiä olivat: Charly Musonda, Davide Zappacosta, Kenedy, Tiemoué Bakayoko, Victor Moses, Danny Drinkwater sekä Abdul Rahman. Tarkoituksena ei ollut tiputtaa nimiä, vaan maalata kuvaa. Transfermarkt-sivuston mukaan on kyseisten pelaajien (Ampadou poislaskettu) yhteenlaskettu arvo 62 miljoonaa euroa. Myynnit ynnä lainat vapauttaisivat lisää liikkumavaraa kirjanpitoon. Samalla astuvat Álvaro Moratan sekä Mario Pasalicin kaupat voimaan. Yhteenlaskettu myyntihinta on 70 miljoonaa euroa. Chelsealla on toisin sanoen yllättävän paljon pelivaraa siirtomarkkinoilla.

Vahvistukset

Chelsea teki vahvoja peliliikkeitä jo ennen itse siirtoikkunan varsinaista aukeamista. Marina Granovskaian johdolla joukkue haali riveihinsä Ajaxin vasenjalkaisen maestron Hakim Ziyechin sekä yhden maailman halutuimmista hyökkääjistä, Timo Wernerin. Herrojen yhteenlaskettu siirtohinta on 90 miljoonan euron hujakoilla, mitä voi pitää nykyisessä markkinassa lähes ryöstönä. Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen Joukkue saa lisää luovuutta, nopeutta, maalintekovoimaa ja laatua. Molemmat pelaajat ovat kaiken lisäksi todella aktiivisia prässäämään. Molemmat pelaajat sopivat myös hyvin joukkueen suunnitelmiin. Hyökkäyskalusto näytti valmiilta. Mitä vielä. Chelsea on ostamassa myös Kai Havertzin Bayer Leverkusenista. Siirtohinta tulee olemaan 80 miljoonan euron luokkaa plus lisät kylkeen. Havertzin monipuolisuus on häikäisevää ja laatua ei voi kiistää. Hankinnassa ei kuitenkaan ole monella tapaa järkeä. Siitä hetken kuluttua lisää.

Uloskäynti ja kiintiö

Chelseasta on kesällä lähtemässä Pedro Rodríguez Roomaan sekä Emerson Palmieri todennäköisesti Interiin. Molempien herrojen määränpää on siis Italia. Pakko tarkentaa, jotta kukaan ei sekoita Turkuun. Willian on myös ollut siirtohuhujen kohteena, mutta hän näyttäisi jatkavan vielä hetken Chelseassa. Tämä tarkoittaa siis toisin sanoen sitä, että kolme hyökkäävää pelaajaa tulee sisään ja vain yksi on lähdössä pois. Chelsealla on käytännössä siis kuudelle ylimmälle pelipaikalle tällä hetkellä 15 pelaajaa. Tähän ei ole laskettu mukaan Marco van Ginkeliä tai ketään lainapelaajaa. On helppoa nähdä, että tämä saattaa muuttua ongelmalliseksi. On toki olemassa vaihtoehtoja. Callum Hudson-Odoi ja Billy Gilmour saattavat lähteä lainalle ja on mahdollista, että joku pelaaja kuten Jorginho, Olivier Giroud tai Ross Barkley myydään. On nimittäin vaikea koittaa pitää kaikkia pelaajia tyytyväisenä. Leveys on hyvä asia, mutta sapluuna on yleensä kaksi pelaajaa per pelipaikka. Tällä hetkellä pelaajia on kuitenkin hieman liikaa. Tämän takia en henkilökohtaisesti kannata Kai Havertzin hankintaa. Sijoitus on kaiken lisäksi massiivinen ja se tarkoittaa käytännössä varmaa avauksen paikkaa. On myös mahdollista, että ryhmitys vaihtuu pysyvästi 4-3-3-muotoon. Se tarkoittaisi kuitenkin, että N’Golo Kanté joutuu painamaan täyden päivätyön paikatessaan muiden jättämiä aukkoja. Chelsean suurimpia ongelmia oli kuluneella kaudella negatiiviset tilanteenvaihdot. Mason Mount sekä Kai Havertz kaseina tarkoittaisi, että Kantén rooli yksinäisenä pohjana kasvaisi kohtuuttoman suureksi kauden läpi. Entä, jos hän ei ole saatavilla? Kanté oli osallisena vain 22 ottelussa Valioliigassa tällä kaudella, joista 20 avauksessa. Kuka kykenee peittämään hänen ollessa poissa? Tasapaino kärsii.

Tarpeet

Chelsea tarvitsee uuden topparin, uuden vasemman laitapakin ja uuden maalivahdin. Kurt Zouma nousi puolustuksen selkärangaksi loppukaudesta, mutta Andreas Christensen sekä Antonio Rüdiger olivat yksinkertaisesti liian epätasaisia. Fikayo Tomori on todella lahjakas, mutta hän on pelannut ainoastaan 15 ottelua tällä kaudella loukkaantumisen takia. Pystyykö tähän nelikkoon luottamaan? Frank Lampardin sanoista päätellen ei. Chelsealla on ollut todella suuria ongelmia erikoistilanteiden puolustamisessa sekä keskityksissä. Lampard vihjaili, että puolustus kaipaa pituutta. Puolustus kaipaa myös mielestäni jalalla pelaamista ripauksen lisää. Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen Huhuissa ei ole vielä ollut mitään konkreettista, mutta Chelseana koittaisin kaapata Kalidou Koulibalyn siirron. Koulibaly on valmis paketti heti ja se antaisi pelivaraa selvittää ketkä Zouman lisäksi ovat kaksi muuta topparia, millä halutaan jatkaa. Jos Chelsea ei halua panostaa suurta summaa rahaa toppariin, niin ehdottaisin Felix Udoukhaita. Udoukhai on nuori ja vasenjalkainen. Hän voittaa melkein 70% pääpalloistaan ja noin 77% kaksinkamppailuistaan. Nämä lukemat ovat Virgil van Dijk tasoa. Lukemat kokevat pienen inflaation Bundesliigassa, mutta Udoukhai olisi riskin arvoinen. Vasenjalkaiset topparit, jotka rohmuavat kaksinkamppailuja nimiinsä ovat harvassa. Vasen laitapakki on myös tontti mihin Chelsean tulisi kiinnittää huomiota. Näin tulee todennäköisesti myös tapahtumaan. Leicesterin Ben Chilwell on ollut vahvasti liitettynä Chelsean ja huhuttu kauppahinta on jossain 60 miljoonan punnan tienoilla. Se on rehellisesti sanottuna aivan liikaa Chilwellistä. Yhtälöä monimutkistaa, että lehtitietojen mukaan on Chilwell kirjoittanut jatkosopimuksen, ja Leicester ei halua myydä häntä. Ben Chilwell on hyvä keskittämään ja häneltä löytyy Valioliiga kokemusta, mutta hän ei missään nimessä ole sen rahan arvoinen. Vanha sanonta pätee toki tähänkin. Se ei ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Kuten sanottu suuntaisin katseeni muualle. Muutama nimi, joita on median toimesta heitetty ilmoille ovat Ajaxin Nicolás Tagliafico sekä Getafen Marc Cucurella. Cucurella on tosin pelannut Getafessa vasempana laitahyökkääjän 4-4-2-muodossa ja hän on ollut epävarma aikaisemmin urallaan alakerrassa. Tagliafico taas on ainoastaan 172 senttimetriä pitkä. Mutta. Tagliaficon pituus ei välttämättä ole järkyttävä ongelma, sillä hän on kovaotteinen ja yllättävän kimmoisa. Muita realistisia vaihtoehtoja voisivat mielestäni olla Alex Telles sekä Sergio Reguilón. Ei ole myöskään poissuljettua, että Chelsea pyrkii naulaamaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla David Alaban muodossa. Lucas Digne olisi loistava vaihtoehto, mutta hän tuskin on saatavilla. Harkitsisin itse myös tosissani kahta hieman halvempaa vaihtoehtoa. Wiganin Antonee Robinsonia sekä Norwichin Jamal Lewisia. Sitten itse suurimpaan ongelmaan, Kepa Arrizabalagaan. Kepa maksoi vaivaiset 80 miljoonaa euroa. Sillä uskoisi saavan yhden maailman parhaista maalivahdeista, mutta toisin kävi. Kepa on alisuorittanut rajusti kaksi kautta pukteen, joista kulunut oli pohjanoteeraus kaikilla mittareilla. Hänen itseluottamuksensa on murskattu. On todella, todella vaikea nähdä, että hän nousisi enää tästä. Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen Chelsea tähyilee varmasti uutta maalivahtia, mutta ensin pitäisi päästä eroon vanhasta. Marina Granovskaia on kuitenkin alan paras neuvotteluissa. Ehdotan samalla myös, että jos hän saa 40 miljoonaa euroa Kepasta, niin Stamford Bridgen eteen pitäisi pystyttää patsas hänen kunniaksi. Kohteena ovat huhujen perusteella Ajaxin André Onana, joka täyttää kaikki modernin huippumaalivahdin vaatiumkset sekä Burnleyn tuttu ja turvallinen Nick Pope. Jan Oblak on pyörinyt huhuissa, mutta voin taata, että Atlético Madrid ei myy häntä. Nostaisin esiin myös jokerina OGC Nice argentiinalaisen maalivahdin Walter Benítezin. Jos halutaan vielä enemmän hipster/tutkan alla -valinta, niin ehdotan Predrag Rajkovićia. Kaikilla maalivahdeilla on omat vahvuutensa, mutta kaikki Nick Popen lisäksi ovat hyviä jalalla. Pope taas on heittämällä yksi maailman parhaita poimimaan keskityksiä, mikä edesauttaisi puolustusta merkittävästi. Avoimessa pelissä sekä erikoistilanteissa. Kaikki näistä maalivahdeista ovat myös todella eri hintaluokissa. Jokainen heistä olisi kuitenkin parempi valinta kuin Kepa. Jokainen heistä sopii myös Valioliigan vaatimuksiin paremmin.

Viimeinen sana

Chelsea oli todella epäonninen tällä kaudella, mutta projekti on mennyt eteenpäin selkeästi. Chelsea oli myös kolmanneksi paras joukkue tällä kaudella, joten ei ole syytä ylireagoida. Werner ja Ziyech ovat loistavia hankintoja ja annoin oman näkemykseni Havertzista. Rakastan Havertzia pelaajana, mutta hän ei ole mielestäni 80 miljoonan euron sijoituksen arvoinen Chelsean uudelleenrakennuksessa. Pelaajana hän on kuitenkin sen rahan arvoinen. Pelkästään uudella maalivahdilla on Chelsea lähempänä toista sijaa kuin neljättä. Siihen kylkeen, jos joukkue onnistuu vahvistamaan alekertaa, fokusoimaan negatiivisiin suunnanmuutoksiin ja parantamaan erikoistilanteiden puolustamista, niin alkaa paketti olemaan valmis. On myös hauska nähdä miten vanhat kilpakumppanit Chelsea ja Manchester United puskevat tällä hetkellä toinen toisiaan eteenpäin, ja mielestäni projekteja voi ainoastaan verrata keskenään. Molemmat joukkueet kaventavat kuitenkin eroa kärkeen. Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen Näillä näkymin tulee Chelsean pelit olemaan entistä enemmän viihdyttäviä (jos se on mahdollista) ja maaleja on runsaasti luvassa tulevalla kaudella. Toivottavasti Chelsea ei sorru liian raskaaseen panostukseen yläkerrassa, mutta rahaa näyttäisi kuitenkin olevan millä mällätä. En olisi siis aivan liian huolissani. Chelsea tulee olemaan ensi kaudella Valioliigan todennäköisesti viihdyttävin joukkue. Kauneus piilee toki aina katsojan silmässä.

LUE MYÖS: