Manchester United maksoi reilu vuosi sitten lähes 90 miljoonaa euroa Leicesterin toppari Harry Maguiresta. Nopealla tahdilla niin Valioliigassa kuin maajoukkueessa edenneen puolustajan hinnassa olleen ”lädilisän” huomioidenkin summaa pidettiin huiman korkeana.

Keskiviikon tappiollisessa, Nations Leaguen Tanska-kohtaamisessa Maguire nappasi kaksi keltaista jo ensimmäisen puolituntisen aikana. Esiintyminen syksyllä on muutenkin ollut kautta linjan epämääräistä, mihin varmasti vaikuttaa 27-vuotiaan toilailu Kreikan lomalla, ja sen selvittely. Iso mies ottaa isoa roolia, ja nauttii isoa palkkaa – näin vain saattaa kääntöpuolena käydä. Myös hermojen kestävyyden niin töissä kuin vapaalla pitäisi olla lähes yli-inhimillisellä tasolla.

Ei varmasti ole täyttä sattumaa sekään, että Burnley-manageri Sean Dyche pikapuoliin Tanska-tappion jälkeen kyselee mediassa, miksi toppari James Tarkowski sivuutetaan maajoukkuevalinnossa. Hänen ei lausunnossaan tarvitse Maguirea edes mainita.

– Harry Maguire on noussut läpi sarjatasojen, tehdäkseen itsestään yhden luotettavimmista keskuspuolustajista koko lajin piirissä, sanotaan Manchester Unitedin pelaajaesittelyssä.

Tämä luotettavuus on nyt kuitenkin vähintään kyseenalaisettu, ja asettaa Ole Gunnar Solskjærin koko paletin vaikeaan asemaan. Siksi seuralla onkin jälleen kiire uusille topparikaupoille.

Keskuspuolustus on ehkä niitä viimeisiä pelipaikkoja, joilla kukaan pärjää yksin. Vaikka Maguire olisikin brittiromantikkojen hypen mukainen tarujen sankari, ei hänen rinnallaan ole riittävää laatua. Victor Lindelöf tai Eric Bailly eivät tähän huutoon kykenen riittävällä tasaisuudella vastaamaan.

Unitedin Ed Woodwardin on jälleen aika mennä rahakirstun kaivuuhommiin.

ESPN:n mukaan Sevillan Jules Kounde ja Villarrealin Pau Torres ovat kaksi viimeisintä nimeä, jotka on lisätty Unitedin topparitoivelistalle. Näistä ensin mainittu yhdistettiin pitkään Manchester Cityyn, mutta edes kaupunkilaisten rahat eivät lopulta tähän riittäneet.

Joululahjaksi punaiset eivät topparivahvistuksia saa, mutta raha puhunee pian pyhien jälkeen – koska sen on pakko.