Tottenham vahvisti myöhään sunnuntaina odotetun uutisen, kun se kertoi, että Antonio Conte ei jatka joukkueen päävalmentajana.

Kun seurat kertovat valmentajansa lähteneen ”yhteisymmärryksessä”, toisinaan kyseessä on sopimusteknistä sanahelinää. Conten, 53, tapauksessa on helppo uskoa, että kumpikaan osapuoli ei halunnut jatkaa yhteistyötään.

Conten lähdöllä ehdittiin spekuloida jo pitkään, mutta viimeinen pisara oli hänen toissa viikolla nähty voimakas avautumisensa Tottenhamista joukkueena ja seurana.

Spurs taipui Southamptonin vieraana 3-3-tasapeliin, vaikka se oli johtanut ottelua kahdella maalilla. Pelin jälkeen Conte antoi palaa. Palautetta saivat niin pelaajat kuin Tottenhamin puheenjohtaja Daniel Levy.

– Näen itsekkäitä pelaajia. Näen pelaajia, jotka eivät halua auttaa toisiaan ja jotka eivät pelaa sydämellä.

– Se on samaa joka kausi, riippumatta sitä, kuka on managerina. He ovat tottuneet siihen täällä, ei pelata tärkeistä asioista. He eivät halua pelata paineen alla. He eivät halua pelata stressin alla.

– Tämä on Tottenhamin tarina. Omistaja on ollut täällä 20 vuotta ja he eivät ole koskaan voittaneet mitään. Miksi?

– On aika muuttaa tämä tilanne, jos Tottenham haluaa muuttua. Jos he haluavat jatkaa tällä tavalla, he voivat vaihtaa manageria, monia managereita, mutta tilanne ei voi muuttua. Uskokaa minua.

Conten tilitys oli seurausta heikosta tuloksesta yksittäisessä pelissä, mutta rivien välistä oli luettavissa, että siihen oli ladattu kuukausien edestä turhautuneisuutta. Siinä oli katkeruutta, mutta myös kipeitä totuuksia.

Tuhoon tuomittu liitto

Tottenhamin kannattajat juhlivat syystäkin, kun seura kertoi marraskuussa 2021, että se on palkannut Antonio Conten uudeksi päävalmentajakseen.

Italialaisluotsin ansioluettelo pullisteli pokaaleja Juventuksesta, Chelseasta ja Internazionalesta. Tottenhamin edellinen pokaali on kaudelta 2007-08, jolloin se voitti liigacupin finaalissa Chelsean 2-1.

Siinä ensimmäinen ja suurin ristiriita olikin. Tottenham hankki äärimmäisen vaativan kestomenestyjän johtamaan joukkuetta, jossa voittamisen kulttuuri on vieras käsite.

Contella oli varmasti jonkinlainen käsitys siitä, mihin hän ryhtyi ja suostui, mutta kokonaistilanne valkeni hänelle luultavasti vasta ajan kuluessa.

Tottenhamin hankinnat Conten aikakaudella jatkoivat ristiriitaisuuden teemaa. Spurs hankki joitain Conten näköisiä pelaajia ja joitain Tottenhamin näköisiä pelaajia.

Rodrigo Bentancur ja Ivan Perišić olivat kuin oppikirjaesimerkkejä Conten pelaajista, mutta Tottenham hankki myös esimerkiksi Djed Spencen ja Darnaut Anjuman, jotka pelasivat Conten alaisuudessa yhteensä alle sata minuuttia.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Perišić pelasi Conten alaisuudessa jo Interissä. Kuva: Getty Images

Tottenhamin siirtopolitiikka herättää kysymyksiä siitä, millaista Conten, jalkapallojohtaja Fabio Paraticin ja Daniel Levyn yhteistyö oli pelaajahankinnoissa. Kuka saneli ja mitä?

Se on selvää, että Tottenham ei voinut lähteä ostamaan Real Madridia ja Bayern Müncheniä tyhjäksi, jotta Conte saisi kaipaamiaan voittajia joukkueeseensa. Toisaalta Tottenhamin olisi pitänyt tietää, että Conte ei tyydy vähään.

Tottenham ja Conte päätyivät kompromissiin, joka ei miellyttänyt tai hyödyttänyt loppupeleissä kumpaakaan. Korkeapalkkainen 34-vuotias Perišić ei olisi ikinä ollut Spursin kiikarissa ilman Contea, mutta kroatialaislaiturilla ei vielä mestaruuksia voiteta. Conte taas suostui muokkaamaan ajoittain toimimatonta systeemiään vain hätätapauksissa, koska hän ei halunnut käyttää tiettyjä pelaajia.

Mitä Tottenham tavoittelee?

Tottenhamin loppukauden tavoite on päästä jälleen Mestarien liigaan. Europeleistä tai Englannin cup-kilpailuista pystiä ei ole tulossa, joten pokaalin odotus jatkuu.

Leikitään ajatuksella: Tottenham pääsee Valioliigassa neljän parhaan joukkoon ja hankkii uuden päävalmentajan. Mitä sitten?

Lähteekö Tottenham tavoittelemaan Valioliigan tai Mestarien liigan voittoa? Tasoero Arsenaliin ja Manchester Cityyn on valtava. Manchester United on alkanut heräillä uuteen nousuun ja Newcastle härnää suurseuroja saudien tukemana. Liverpool ja Chelseakaan tuskin jämähtävät ikiajoiksi keskikastiin. Europeleissä vastaan tulevat vielä ne madridit ja bayernit.

Tottenham lasketaan Englannissa ”kuuden suuren” joukkoon, mutta se on kuusikosta se pienin. Spurs pelaa yhdessä maailman tunnetuimmista kaupungeista modernilla huippustadionilla, mutta siihen se jääkin. Sillä on riveissään yksi maailman parhaista hyökkääjistä, joka ei ole koskaan voittanut mitään.

Tottenham on ajautunut välitilaan, josta on vaikea liikkua suuntaan tai toiseen. Sen kannattajat odottavat siltä pokaaleja, mutta samaan hengenvetoon voidaan todeta, että toiseksi tai kolmanneksi tuleminen missä tahansa kilpailussa on Tottenhamilta hyvä suoritus. Jos sijoitus putoaa vielä enemmän alaspäin, kyseessä on pettymys.

Artikkeli jatkuu twiitin alla.

WhoScored.com

@WhoScored
🤯 Tottenham haven’t had a manager in charge for a full Premier League season since the 2018/19 season

Conte hankittiin voittamaan jotain mahdollisimman pian. Hänelle ei kuitenkaan suotu sellaisia resursseja, joilla Tottenham olisi tosissaan voinut lähteä haastamaan isompiaan. Ainakaan hänen metodeillaan.

Entä jos Tottenham hankkiikin seuraavaksi projektivalmentajan, joka tarvitsee malttia ja aikaa rakentaa? Kestetäänkö seurayhteisössä se, että 15-vuotiseksi venynyt odotus jatkuu edelleen?

José Mourinhokin hankittiin Tottenhamiin voittamaan jotain mahdollisimman pian. Portugalilaisluotsin potkuja ei voinut pitää kokonaiskuvassa vääryytenä, mutta niiden tapa ja ajoitus kertoivat kaiken olennaisen Tottenhamin nykytilanteesta jo silloin.

Mourinho johdatti Spursin liigacupin finaaliin, mutta sai kenkää vain joitain päiviä ennen loppuottelua. Tottenham oli tuolloin Valioliigassa seitsemäntenä, eli kausi oli ollut pettymys. Liigacupin loppuottelussa voitto meni Manchester Citylle, eli Tottenham tuli toiseksi, ja se oli ihan hyvä suoritus. Toki pettymys sekin.

Seuraavaa päävalmentajaa etsiessään Tottenhamin on hyvä pysähtyä miettimään, mitä se on ja mitä se haluaa olla seurana.

Ville Liimatta