Arsenalin kannattajakunnan äänekkäämpi osa on vaatinut muutoksia lähes kaikkeen jo hyvin pitkään; nyt niitä todella ollaan alettu toteuttaa.
Arsène Wengerin lähtö käynnisti ison rotaation, ja jäähyväisiä ollaan jätetty erilaisilla asteikoilla tämän jälkeen jatkuvasti. Toki ne alkoivat jo aiemmin, kiihtyivät kevään tullessa.
Managerilegendan itsensä lähtö oli tunteellinen tapahtuma, jopa joillekin Wenger Out Brigaden edustajille. Vaikka kirjainyhdistelmääkään ei olisi tarvinnut muuttaa, ei eilen lähdöstään ilmoittaneen Jack Wilsheren häätämiseksi moista koalitiota koskaan tainnut syntyä.
Wenger ja Wilshere olivat kummatkin Arsenalille yhden pitkän aikakauden symboleita. Jälkimmäinen tuli seuraan yhdeksänvuotiaana, lähti ollessaan 26. Suureksi kannattajien suosikiksi noussut pelaaja kiitti ranskalaismanageria erikseen jäähyväiskirjeessään. Eikä ihme; yksi Wengerin ”tuhoksi” lopulta koituneen idealismin osista oli nuorten pelaajien kehittäminen, nostaminen huipulle. Wilshere oli yksi heistä, muista mainittakoon vaikkapa Cesc Fàbregas.
Kauaa ei ole aikaa myöskään siitä, kun Wenger esitteli ylpeänä brittiläistä runkoa, jonka varaan suunnitteli Arsenalin tulevaisuutta. Idea oli (ja edellen on) hyvä, mutta ajat sitä paljon kovempia. Elittitasolla ei kansallisuuksia tunneta, sen paremmin hyvässä kuin pahassakaan mielessä.
British Coreen kuuluivat muiden muassa Kieran Gibbs, Jack Wilshere, Theo Walcott, Carl Jenkinson, Alex Oxlade-Chamberlain…niin, kuuluivat. Koko vuosia sitten rakennellusta tulevaisuuden joukosta on jäljellä seurassa enää Aaron Ramsey – toistaiseksi.
Ramseyn jatkosopimus ei ole edelleenkään mikään selviö, vaikka tuore päävalmentaja Unai Emery onkin tälle rivien välistä lupaillut suurta roolia. Walesilaista pidetään laajalti sopivana kapteenina uutta nousua hakevalle joukkueelle, ja siihen hän ainakin kokemuksensa puolesta olisikin sopiva.
Kentän puolella on siis tapahtunut, ja mitä ilmeisimmin tapahtuu myös jatkossa melko lailla. Viimeisen vuoden aikana seuraan on saapunut todella merkittäviä pelaajavahvistuksia. Toiminta on kuitenkin kiivasta myös sivurajojen ulkopuolella, eikä edes niin kaukana kulissien takana.
On luonnollista, että valmennustiimissä tapahtuu isojakin muutoksia päävalmentajan vaihtuessa. Emeryn joukoissa jatkaakin oikeastaan vain muutama Wengerin apureista, tunnetuimpana ex-puolustaja Steve Bould. Exit-kylttiä puolestaan sai katsella muiden muassa saksalaisikoni Jens Lehmann. Kuten entisen maalivahdin viestistä voi päätellä, ei kaikki liikenne ole tapahtunut täysin sopuisissa tunnelmissa.
Kuka voittaa?
Kaikki näyttää tällä hetkellä Arsenal-kannattajan silmin hyvältä, ainakin päällisin puolin. Pelaajia on tulossa sisään edelleen, ja esimerkiksi tammikuussa saapuneen Pierre-Emerick Aubameyangin potentiaali lienee vielä hyödyntämättä isossa mitassa.
Materialisoituuko virkeä alkukesä voittojen muodossa, kun kausi taas alkaa, jää nähtäväksi. Yksi voittaja on kuitenkin jo selvillä, ja hänet löytää Arsenalin toimitusjohtajan pöydän takaa.
Ivan Gazidisin hahmo tuntuu asioita hieman tarkemminkin seuraavan näkökulmasta liukkaalta kuin saippua. Mies puhuu toisaalta wengeriaanisen ajan sanankäänteillä, toisaalta jauhaa liike-elämäjargonia kuten minkä tahansa bisneksen alan päällikkö. Gazidis on joka tapauksessa ollut kuluneen kevään ja kesän piste-ahmatti seurassa. Hänen tapansa – oli se sitten aito tai ei – käsitellä edellisen managerin lähtö, ja uuden päävalmentajan (huom: Arsenal ei nimennyt Emeryä manageriksi) ”löytäminen” vaikuttivat 53-vuotiaalta varsin mallikkailta.
Leipää ja sirkushuveja Goonereille on jakanut onnistuneesti nyt myös pääomistaja Stan Kroenke. Tämän urheilullisesta menestyksestä piittamaton asenne, ja suhde monille sukupolvien ajan lähes uskontona toimineeseen seuraan pelkkänä rahantekokoneena, on päässyt lähes unohtumaan.
Vanhempi tilanteen tarkkailija miettisi vaaraa menettää lapsi pesuveden mukana. Nuorempi, päivän armottomassa sykkeessä elävä ei taas ole moista sananlaskua kuullutkaan, eikä sitä selittämälläkään ymmärtäisi. Bisneksen ja elittijalkapallon sykkeet ovat vuonna 2018 sillä tasolla, ettei esimerkiksi yksittäisten ihmiskohtaloiden tai pitkien tunnesiteiden kaltaisille asioille voi antaa arvoa. Toki näitäkin voi markkinamielessä hyödyntää. Pääasia on kuitenkin, että tulosta täytyy syntyä.
Niko Toiskallio
