Peiliin katsomisen paikka – Arsenalin ex-puolustaja nimesi päällimmäisen syyn joukkueen surullisenkuuluisalle mahalaskulle

Arsenalin entisen avainpuolustajan Bacary Sagnan mukaan joukkueen pelaajat aliarvostivat omia taitojaan ja kärsivät matalasta itsekunnioituksesta, mikä lopulta maksoi joukkueelle useita pokaaleja kaudella 2010-11.

Arsène Wengerin joukkue näytti olevan vahvassa asemassa taistellakseen sekä Valioliigan mestaruudesta että kotimaisten cup-turnausten voitosta. Yllätystappio Birmingham Citylle Liigacupin finaalissa käänsi joukkueen kurssin kuitenkin jyrkkään syöksylaskuun.

Maaliskuun alussa Arsenal putosi viiden päivän sisällä sekä FA Cupista että Mestarien liigasta, eikä voittoja kertynyt viimeisestä 11 sarjapelistä kuin kaksi kappaletta. Arsenal, joka oli vielä helmikuussa pisteen päässä sarjataulukon piikkipaikasta, sijoittui kauden 2010-11 päätteeksi neljännelle sijalle ilman yhtäkään pokaalia.

Tykkimiesten In Lockdown -podcastissa vieraillut Sagna kertoi oman näkemyksensä kauden ikävästä päätöksestä ja pelaajien huonosta tavasta vähätellä omia taitojaan.

– Pelasimme peli peliltä, voitimme paljon, mutta kun meidän oli suoriuduttava hyvin tietyissä otteluissa, me epäonnistuimme. Ehkä se johtui siitä, että asetimme liikaa paineita omille harteillemme, Sagna pohti.

– Suurin osa peleistä, jotka meidän piti pelata, pelasimme hyvin ja voitimme. Mutta esimerkiksi silloin kun meidän piti pelata TOP4-joukkueita vastaan, me koimme sen hyvin hankalaksi.

[readmore from=Arsenal]

– Uskon, että me aliarvostimme itseämme. Pelaaminen Chelseaa vastaan oli esimerkiksi jotain niin erilaista. He käyttivät imagoansa paljon, heillä oli joitain isoja pelaajia maajoukkueissa, ja meillä oli tapana puhua heistä enemmän kuin he puhuivat meistä.

– Ehkä meidän päässämme, he olivat parempia pelaajia kuin me. Kentällä, me olimme laadultamme hyvin saman tasoisia kun pelasimme vastakkain, ja kun me pelasimme aidolla Arsenal-tavalla, kukaan ei pystynyt päihittämään meitä.

– Uskon, ettei kukaan voinut voittaa meitä. Meillä oli tapana pelata yksinkertaisia syöttöjä, yksi, kaksi kosketusta maksimissaan. Mutta me aliarvostimme itseämme, mikä on suuri virhe elämässä.