Newcastle kertoi keskiviikkona, että Steve Brucen aika joukkueen managerina on tullut päätökseen.

Magpies etsii parhaillaan uutta päävalmentajaa, mutta Brucen apulaisena toiminut Graeme Jones ottaa ainakin ensiksi joukkueen väliaikaisen vetovastuun.

Bruce kannatti Newcastlea jo lapsena, mutta seuran kannattajat olivat pitkälti koko hänen pestinsä ajan häntä vastaan. Newcastle nimitti Brucen managerikseen kesällä 2019, ja hän johdatti joukkueen Valioliigassa ensin 13:ksi ja viime kaudela 12:ksi. Kirjoitushetkellä Newcastle on Valioliigassa viimeistä edellisenä, kun kahdeksan kierrosta on pelattu.

Telegraphin tuoreessa haastattelussa Bruce kertoo, että jatkuva kritiikki ja negatiivinen palaute on vaikuttanut häneen siinä määrin, että pesti Newcastlessa saattaa jäädä hänen uransa viimeiseksi.

– Luulen, että tämä jää viimeiseksi työkseni. Kyse ei ole vain minusta; se (kriitiikki) on vaikuttanut koko perheeseeni, koska he ovat kaikki Tynesiden alueelta kotoisin, enkä voi jättää sitä huomiotta.

– He ovat olleet huolissaan minusta, etenkin vaimoni Jan. Miten uskomaton nainen hän onkaan, kerrassaan fantastinen nainen, vaimo, äiti ja isoäiti.

– En voi pitää häntä itsestäänselvyytenä. Hän on käyttänyt koko elämänsä siihen, että hän on seurannut minua jalkapalloseurasta toiseen. Jos sanoisin hänellä huomenna, että minulle on tarjottu töitä Kiinasta tai mistä tahansa, niin hän sanoisi: ”Steve, onko tämä hyväksi sinulle, haluatko tehdä sen?” Ja sitten hän tukisi minua taas.

– Olen 60-vuotias, enkä tiedä, haluanko laittaa hänet kokemaan sen uudestaan. Meillä on hyvä elämä, joten luultavasti managerin hommat ovat minun osalta tässä – kunnes saan puhelun joltain puheenjohtajalta, joka kysyy minua auttamaan. Ikinä ei saa sanoa ”ei ikinä”. Sen olen oppinut, sanoi Bruce vitsaillen.

Brucen mukaan kannattajien ja muiden ihmisten kritiikki tuntui ajoittain älyttömältä. Hän yritti oppia elämään sen kanssa ja nauramaan sille, mutta jatkuva haukkuminen jätti jälkensä.

– Kun tulin Newcastleen, luulin, että pystyisin ottamaan vastaan mitä tahansa, mutta tämä on ollut todella, todella vaikeaa. Minua ei ikinä haluttu todella tänne, minun haluttiin epäonnistuvan. Luin jatkuvasti siitä, kuinka ihmiset odottivat minun epäonnistuvan. Minua sanottiin hyödyttömäksi, läskiksi, tyhmäksi, taktisesti kyvyttömäksi kaalipääksi tai miksi lie. Ja se alkoi heti ensimmäisenä päivänä.

– Kun meillä meni tulosten puolesta hyvin, ihmiset sanoivat ”joo, mutta he pelaavat surkeaa jalkapalloa” tai että minä olin vain onnekas. Se oli naurettavaa ja jatkuvaa.

– Paras oli se, kun sanottiin, että me olemme putoamisvalmis joukkue kaikin muin tavoin paitsi pisteiden puolesta. Tämä kaikki oli ensimmäisellä kaudellani. Me sijoituimme 13:ksi. Se (kritiikki ja haukkuminen) meni vielä pahemmaksi toisella kaudellani.

– Yritin nauttia siitä ja nautinkin. Olen aina nauttinut taistelusta ja epäilijöiden näpäyttämisestä, mutta tuntui siltä kuin mitään muuta ei ollutkaan. Se vaati veronsa, koska edes voitetun ottelun jälkeen ei tuntunut siltä, että olisi voittanut kannattajat puolelleen.