Näkökulma: Miksi Liverpool luovutti?

Eilen pelattu Real Madridin ja Liverpoolin välinen Mestarien liigan ottelu nousi puheenaiheeksi jo ennen avauspotkua. Syynä oli Brendan Rodgersin päätös lepuuttaa lähes kaikkia normaalisti avauksessa esiintyviä pelaajiaan. Moni leimasi Rodgersin ja Liverpoolin luovuttajiksi. Tarkastellaan asiaa vähän syvemmin.

Vaakakuppeja on kaksi. Ensimmäisessä lukee, että Liverpool on yksi Englannin menestyneimpiä seuroja, joka on voittanut 18 kertaa Englannin mestaruuden ja viisi kertaa Mestarien liigan tai sitä edeltäneen Euroopan Cupin. Vain Real Madrid ja AC Milan ovat pystyneet parempaan. Tässä vaakakupissa lukee myös, että kannattajien laulama You’ll Never Walk Alone tunnetaan ympäri maailmaa, ja että Liverpoolin The Boot Roomia pidetään yhtenä modernin jalkapallovalmentamisen merkittävimmistä syntysijoista.

Toisessa vaakakupissa asiat eivät ole ihan noin hyvin. Tässä kupissa sanotaan, että Liverpool on voittanut maansa mestaruuden viimeksi vuonna 1989, eikä seuraa ole voinut enää vuosiin pitää suurseurana, joka pystyisi kilpailemaan maailman parhaista pelaajista. Viime kausi meni hyvin, mutta sitten tuli iso, paha Barcelona, joka vei Luis Suárezin. Tilalle hankittiin adamlallanoja, ei tonikrooseja.

Miksi puhun kahdesta vaakakupista? Siksi, että ne määrittelevät sitä, mitä Liverpool on ja mitä se haluaa olla.

Kun Rodgers valitsi avauskokoonpanonsa eiliseen otteluun, hän teki täysin tietoisen päätöksen siitä, että hänen valintojaan todennäköisesti kritisoitaisiin. Koko joukkueen peli on ollut alkukaudesta lukossa, eivätkä tulokset ole olleet erityisen hyviä. Siinä mielessä muutokset olivat hyväksyttyjä, jopa toivottuja. Mutta silti. Yksikään valmentaja ei vaihda seitsemää avauksen pelaajaa sillä verukkeella, että peliin haetaan muutoksia. Tai jos hakee, niin on ihmeteltävä, miksi radikaali muutos tehdään juuri nyt.

Päästään siis johtopäätökseen, jonka mukaan Rodgers luovutti eilisen ottelun jo ennen avauspotkua. Luovuttaminen on ehkä liian voimakas sana. Oikeammin olisi sanoa, että Rodgers tietoisesti laski Liverpoolin voiton todennäköisyyttä. Parikymmentä minuuttia ennen täyttä aikaa (tilanteessa 1-0) Rodgers havahtui ja vaihtoi kentälle Raheem Sterlingin, Steven Gerrardin ja Coutinhon. Siinä vaiheessa oli myöhäistä.

Pitkän kauden aikana on kierrätettävä pelaajia. Jokaisessa ottelussa ei voi peluuttaa parhaita miehiä. Oliko Rodgers yksinkertaisesti pragmaattinen? Laskiko hän, että nyt kannattaa harrastaa rotaatiota, koska Realia vastaan pisteiden ottaminen on kaikkein epätodennäköisintä?

Kukaan muu kuin Rodgers ei tiedä vastauksia, mutta onko vastauksilla oikeastaan edes väliä?

Liverpool on osoittanut viime kauden tuloksillaan, missä sarjassa se painii. Entisestä Englannin ja maailmanvaltiaasta on tullut viime vuosina ja vuosikymmeninä joukkue, jota ei kauden alussa pidetä mestarisuosikkina. Sitä Liverpool on tällä hetkellä. Mihin Liverpool on seurana menossa?

Rodgers teki päätöksellään selväksi, ettei Liverpool ole lähivuosina ainakaan palaamassa suurseuraksi. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä kannattajat ajattelevat siitä, että oma rakas joukkue käytännössä luopuu voitosta jo ennen ottelua. Ottelua, jossa kohtaavat kaksi Euroopan menestyneimpiin kuuluvaa seuraa. Entä mitä yhteistyökumppanit ajattelevat luovutusmentaliteetista? Tuskin yksikään sponsori haluaa tulla yhdistetyksi luovuttamiseen?

Muistetaan edelleen se, että Liverpool on ollut suurseura, jollaiseksi se voisi edelleen palata. Hälyttävää on se, että kannattajat ovat jo liian tottuneita rämpimiseen. Eilisen pelin jälkeen moni Liverpoolin kannattaja oli sitä mieltä, että joukkuehan pelasi Realia vastaan hyvin. Että takkiin tuli vain lukemin 0-1. Kuuluuko suurseuran (tai suurseuraksi haluavan) ajattelutapaan se, että ottelua, jossa maalipaikat hävitään 4-28, mutta jossa tulee vain 0-1-tappio, pidetään ”ihan hyvin menneenä pelinä”? Ehkei ykkösmiehistöllä olisi mennyt pelillisesti yhtään sen paremmin. Parhaiden pelaajien peluuttaminen olisi kuitenkin antanut ihan erilaisen viestin Liverpoolista organisaationa.