Ei löydy montaa asiantuntijaa, jotka olisivat kehuneet Portugalia yltiöpäisesti EM-kisoissa. Useat ovat jopa haukkuneet maan pelitapaa. Ykköstähti Cristiano Ronaldolle naureskeltiin alkulohkopelien aikaan. Silti Portugali pelaa nyt EM-kisojen loppuottelussa kisaisäntä Ranskaa vastaan.

On sanottava, että Portugali ei ole pelannut kuluvissa kisoissa hyökkäysvoittoisesti viihdyttävää jalkapalloa. Alkulohkossa se kompuroi Islannille, nyhjäsi 0-0-tasapelin surkeaa Itävaltaa vastaan ja pelasi myös tasan Unkarin kanssa (joskin erittäin viihdyttävästi 3-3).

Jatkopeleissä Kroatia kukistui aivan jatkoajan lopussa, unettavan 115-minuuttisen jälkeen. Puolaa vastaan joukkue oli parempi rangaistuspotkukilpailussa, ei varsinaisella peliajalla. Ilman Aaron Ramseya pelannut Wales kaatui välierässä Ronaldon upean yksilösuorituksen ja hieman onnekkaan Nanin maalin seurauksena.

Porugali ei silti ole missään vaiheessa kisoja hurmannut pelityylillään tai hienoilla hyökkäyksen kombinaatioilla. Ei ole nähty kuuluisaa yksi vastaan yksi -haastamista laidoilla. Tämä Portugali ei ole perinteisesti arvioituna näyttävä joukkue.

Portugali on jyrännyt organisoidulla pelitavallaan. Pelaajat toteuttavat suunnitelmaa kurinalaisesti, ja jopa Cristiano Ronaldo puolustaa tarvittaessa joukkueen mukana. Lusitaanit eivät uhraa juuri missään tilanteessa useita pelaajia pallon yläpuolelle. Vaikka Ronaldo tai Nani lintsaisivat välillä puolustuspelaamisesta, ovat keskikenttä ja puolustuslinja aina valmiina negatiivisiin tilanteenvaihtoihin.

4-3-3:sta tiiviiseen 4-4-2:een

Fernando Santos on osoittanut valinnoillaan, että hän on puolustava valmentaja. Santos vaikuttaa luottavan siihen, että miehistössä on tarpeeksi hyviä yksilöitä ottelujen ratkaisuun, jopa vähäisistä luoduista maalintekotilanteista – mikä toki pitää paikkansa.

Ronaldo on äärettömän kova ratkaisija, Nani on pelannut hienot kisat hyökkäyksen keskellä ja Renato Sanches on se portugalilainen, joka on säväyttänyt katsojia yksilötaidoillaan. 18-vuotias Bayern Müncheniin siirtyvä pelaaja luo uuden pelotteen vastustajalle keskikentältä lähtevillä kuljetuksillaan.

Taitavia yksilöitä on maassa kuitenkin ollut ennenkin. Uusi Portugali on todella sitoutunut joukkuepelaamiseen. Se ei prässää trendikkäästi korkealta tai hyökkää nopeasti rohkeilla syötöillä.

Kovaluinen komikko puolustuspelaamisen ytimessä on avainasemassa. Topparipari Pepe ja José Fonte saa tuekseen joko William Carvalhon tai Danilon keskikentän pohjalta. Carvalho erityisesti on todella verkkainen pelaaja, joka kuitenkin lukee peliä ja sijoittuu hyvin. Hänen paikkansa on lähes istua toppariparin edessä Makélélé-tyylisessä roolissa. Ei tyylikästä, mutta toimivaa.

Klassinen Portugalin 4-3-3 on vaihtunut 4-4-2 -pelityyliin. Keskikentän nelikko on tiivis, eivätkä vahvat etenijät tykitä laidoilla, kuten on totuttu. Kaikki edellä mainitut muutokset ovat vieneet Portugalin pelityyliä poispäin sen tunnetusta tavasta, mutta samalla ne saattavat olla pääsyitä menestykseen.

Tänään illalla Portugali on ehdottomasti haastaja Ranskaa vastaan. Isäntämaa on ollut kisoissa vakuuttavampi, ja luultavasti sillä on finaalissa ranskalaisten lisäksi myös suuren osan eurooppalaisfutisromantikkojen tuki takanaan.

Silti uudistunutta Portugalia ei voi aliarvioida. Se ei ole hävinnyt vielä näissä kisoissa, eikä se varmasti lipsu kurinalaisuudestaan. Myös Cristiano Ronaldolla on elämänsä tilaisuus. Kukahan valitaan kisojen parhaaksi pelaajaksi, jos Portugali voittaa?