Liverpoolin entiseltä pelaajalta hurja kertomus – joukkuekaveri hyökkäsi kimppuun golfmailan kanssa: ”Hän olisi voinut päättää urani”

Liverpoolin entinen puolustaja John Arne Riise kertoo uudessa kirjassaan hurjan tarinan riidastaan Craig Bellamyn kanssa.

Riisen mukaan Bellamy kävi hänen kimppuunsa golfmailan kanssa, kun Liverpool oli vuonna 2007 Portugalin Algarvessa valmistautumassa Mestarien liigan otteluun Barcelonaa vastaan. Reissun aikana oli tarkoitus ”harjoitella kevyesti, pelata golfia, rentoutua auringossa ja viettää aikaa joukkuekavereiden kanssa”.

Norjalaispuolustaja kertoo kirjassaan, että kaikki sai alkunsa, kun pelaajat olivat syömässä keskenään ilman, että manageri Rafael Benítez tai muut seuran työntekijät olivat paikalla.

Riisen mukaan Bellamy oli ottanut muutaman muun pelaajan tavoin alkoholia ja rupesi ärsyttämään häntä.

– Mikrofoni ilmestyi pöydälle ja Bellamy karjui siihen: ”Riise tulee laulamaan! Riise tulee laulamaan!” Hän aloitti ennen kuin ruokaa oli tarjoiltu ja jatkoi meidän syödessämme. Hän oli jo varsin humalassa ja minä olin jo varsin ärsyyntynyt, kirjoittaa Riise Goalin mukaan.

– Pian Bellamy oli karaokelaitteen luona mikfrofoni kädessään ja jatkoi huutamista. Menin vihaisena hänen luokse ja sanoin: ”En ole laulamassa. Pidä pääsi kiinni tai lyön sinua!” Hän huusi takaisin: ”Vittu minä tapan sinut, senkin punatukkainen mulkku!”

– Bellamy hiljeni, ja minä lähdin Sami Hyypiän kanssa, joka oli vain pienessä huppelissa. Me menimme taksilla hotellille. (Huonekaverini Daniel) Agger ei halunnut vielä lähteä, joten jätin hotellihuoneen oven lukitsematta. Nukahdin lähes välittömästi. Kello oli korkeintaan puoli kaksitoista.

– Heräsin pimeässä siihen, kun joku avasi oven. Luulin tietysti, että se on Agger. Käännyin ympäri, mutta silmäni olivat puoliunessa, enkä nähnyt mitään, kunnes tuli kirkas valo. Jokin sai minut tajuamaan, että se ei ollut Agger. Ja pian näin hänet – Craig Bellamyn sänkyni jalkopäädyssä golfmaila käsissään.

– Bellamyn kanssa huoneen jakanut Steve Finnan oli myös siellä, mutta hän vain seisoi paikallaan. Bellamy nosti mailan päänsä ylle ja huitaisi niin kovaa kuin pystyi. Hän yritti osua sääriini, mikä olisi päättänyt urani, mutta onnistuin vetämään jalkani ajoissa pois tieltä.

– Hyppäsin sängystä ylös, otin lakanan käsiini ja pitelin sitä välillämme kuin olisin ollut joku puoliuninen härkätaistelija. Bellamy sopersi: ”Kukaan ei käyttäydy epäkunnioittavasti minua kohtaan tuolla tavalla jätkien edessä!” Hän oli täysin sekaisin.

– ”Minä en välitä, jos joudun vankilaan! Lapsillani on tarpeeksi rahaa kouluun ja kaikkeen. Minä en välitä. Minä teen sinusta lopun!”, jatkoi Bellamy Riisen mukaan.

– Hän nosti mailan ja huitaisi uudestaan. Tällä kertaa hän osui täydellä voimalla lonkkaani. Olin niin täynnä adrenaliinia, etten tuntenut kipua, mutta hän löi minua lujaa. Se oli rautamaila.

– Seuraava lyönti osui minua reiteen. Yritin pidellä lakanaa välillämme, mutta hän jatkoi lyömistä. Hän olisi voinut todella vahingoittaa minua. Samaan aikaan tiesin, että olisin voinut pistää Bellamylle vastaan, jos olisin halunnut. Olin isompi ja vahvempi.

Riise kertoo, että hän yritti rauhoitella walesilaishyökkääjää sen sijaan, että hän olisi kostanut, koska hän pelkäsi sen maksavan hänelle uransa Liverpoolissa. Bellamy halusi tapella seuraavaana aamuna uudestaan, mutta tapaus ei jatkunut pidemmälle.

– Yritin rauhoitella häntä: ”Pistä maila alas, tapellaan nyrkeillämme. Anna tulla! Kunnon tappelu!” Hän vain seisoi ja mulkoili minua. Sitten hän sanoi: ”Tapaamme huomenna yhdeksältä ja viemme tämän loppuun.” Sitten hän lähti.

– Sinä iltana oli tapahtunut paljon asioita. En tiennyt niistä juurikaan, koska olin mennyt ajoissa nukkumaan, mutta kun katsoin ikkunasta ylös, näin poliisiauton vilkkuvat valot ja maalivahtimme Jerzy Dudekin käsiraudoissa. Häntä sullottiin takapenkille. Hän lauloi ja paukutti auton kattoa.

Riise kertoo järkyttyneensä siitä, miten jotkut hänen joukkuekavereistaan reagoivat seuraavana päivänä edeltävän illan tapahtumiin.

– Jätkät istuivat siellä ja naureskelivat. Hetken päästä Bellamy ilmestyi paikalle. Hän ei edes vilkaissut minuun. Hän otti hieman ruokaa ja istui alas eikä päästänyt pihaustakaan.

– Naureskelu jatkoi harjoituksissa. En pitänyt siitä, että he kaikki vain nauroivat sille. Yksi joukkuekavereistamme oli hyökännyt kimppuuni ja hän olisi voinut päättää urani. Miksi kukaan ei sanonut hänelle siitä mitään? He varmaankin ajattelivat, että se oli Bellamyn ja minun välinen yksityisasia.

– Olisin halunnut lyödä häneltä tajun kankaalle. Minulla olisi ollut oikeus siihen, mutta kunnioitin Beníteziä ja joukkuetta liikaa tehdäkseni sitä.

Bellamy sai tempustaan 80 000 punnan sakon ja hänen käskettiin pyytää anteeksi. Walesilainen jatkoi kuitenkin Riisen ärsyttämistä ottelussa Barcelonaa vastaan, kun hän tuuletti maaliaan.

– Hän tuuletti juoksemalla kulmalippua kohti. Hän pysähtyi ja heilautti käsiään kuin hän olisi pidellyt golfmailaa. Minusta se oli helvetin epäkunnioittavaa. Tuuletus paljasti myös hänen anteeksipyynnön vilpittömyyden.

Riisen mukaan hän suhtautui jatkossa Bellamyyn vain työkaverina.

– Bellamy ja minä todistimme, että meillä oli kyky kääntää vastoinkäyminen menestykseksi. Me pärjäsimme paineessa ja kunnostauduimme yhteen isoimmista otteluista, jonka voi pelata. Mutta meistä ei ikinä olisi voinut tulla ystäviä.

– Tein hotellihuoneessa järkevän päätöksen. Me kaksi olimme sentään isiä. Mutta se tunne on jäänyt mukaani. Minun olisi pitänyt puolustautua. Steven Gerrard sanoi minulle kerran: ”En usko, että olisin selviytynyt, jos olisin ollut kengissäsi”.