Näkökulma: Chelseassa yritettiin rakentaa jotain pysyvää – lopulta maltti petti

© Kuva: Getty Images

Frank Lampardin suhde Chelsea-kannattajiin on erilainen kuin yhdelläkään toisella päävalmentajalla. Edes José Mourinho ei saanut osakseen samanlaista, varauksetonta rakkautta kuin englantilainen seuralegenda. Fanit toki ymmärsivät, ettei Lampard ole vielä taktisesti osaavin valmentaja, mutta ensimmäistä kertaa he katsoivat asiaa läpi sormien.

Ensimmäistä kertaa Chelseassa osattiin arvostaa jotain muutakin kuin voittamista. Alettiin ymmärtää yhteisöllisyyden, perinteiden ja jatkuvuuden arvojen päälle. Oivallettiin, että jalkapallossa merkitsevät muutkin asiat kuin pokaalit.

Sunnuntai-iltana, FA Cupin ottelussa Luton Townia vastaan, seuran fanit ripustivat Stamford Bridgen lehtereille kankaan, jossa luki ”In Frank We Trust”. Alle vuorokausi myöhemmin Lampard oli erotettu tehtävästään.

Hyviä tuloksia rajallisista kyvyistä huolimatta

Lampard sai toiselle Chelsea-kaudelleen loistavan aloituksen. Vielä joulukuun alussa Chelseasta puhuttiin yhtenä mestariehdokkaista. Sen jälkeen kahdeksasta valioliigaottelusta tuli kuitenkin vain kaksi voittoa, ja 18 kuukautta palkkaamisensa jälkeen englantilainen sai siirtyä sivuun.

Lampardia ehdittiin arvostella ja epäillä useaan otteeseen hänen päävalmentajakautensa aikana. Huhujen mukaan jopa Chelsea-johdolla oli omat epäilyksensä seuralegendan kyvyistä. On totta, ettei Lampard ollut filosofisesti se kaikkein valveutunein valmentaja, mutta sitä tuskin voi odottaakaan valmentajalta, jolla ennen Chelsea-pestiä oli takanaan vain yksi kokonainen kausi päävalmentajana.

Siitä huolimatta seuralegenda sai aivan viime aikoihin asti joukkueestaan irti hyviä tuloksia. Siirtokiellon vuoksi nuorentuneen joukkueen luotsaaminen neljän sakkiin ja FA Cupin finaaliin on hyvä suoritus millä mittapuulla tahansa. Samalla Lampard kehitti seuran nuoriso-osastoa merkittävästi enemmän kuin mihin moni hänen edeltäjistään on pystynyt.

Olisi kuitenkin liioiteltua väittää, että Lampard sai potkut vain yhden tuloksellisesti heikomman jakson takia. Todellisuudessa päätös oli kypsynyt kulissien takana jo pitkään.

Ei tanssia tähtien kanssa

Lampardin välit Chelsean urheilujohtoon alkoivat lehtitietojen mukaan rakoilla jo viime kaudella. Hänen suhteensa etenkin seurajohtaja Marina Granovskaiaan oli ollut huono alusta lähtien, mikä sai seuran harkitsemaan englantilaisen korvaamista jo menneenä kesänä.

Epäilyt koskivat ennen kaikkea seuralegendan taktisia kykyjä, jotka eivät – odotetusti kokemattoman valmentajan kohdalla – ole vielä sillä tasolla, jota Chelsean päävalmentajalta odotetaan.

Kuilu syveni tällä kaudella, kun Chelsea hankki tukun uusia avainpelaajia, joiden kanssa Lampard ei koskaan tullut toimeen. Moni Chelsean uusista hankinnoista tiettävästi valitti kauden aikana, etteivät he saaneet valmentajaltaan riittävää taktista ohjeistusta. Huhujen mukaan myöskään kommunikaatio valmentajan ja uusien avainpelaajien välillä ei koskaan päässyt tasolle, joka olisi tyydyttänyt pelaajien vaatimuksia.

Lampard oli parhaimmillaan nuorten pelaajien kanssa, joita hän ajoikin viime kaudella rohkeasti sisään joukkueeseen. Seuran sisältä kantautuneiden tietojen mukaan esimerkiksi Reece James, Mason Mount ja Tammy Abraham – joita Lampard auttoi nousemaan aina maajoukkueeseen asti – pitivät valmentajaansa korkeassa arvossa.

Lampard ei kuitenkaan koskaan onnistunut voittamaan puolelleen seuran uusia hankintoja Kai Havertzia, Timo Werneriä ja Hakim Ziyechia. Kokemattomana managerina hän ei osannut käsitellä tähtipelaajia tavalla, jota nämä odottivat. Näyttääkin siltä, että olemalla aktiivinen kesän siirtoikkunassa Chelsea teki valmentajalleen karhunpalveluksen. On kyseenalaista, oliko hankinnoista yksikään sellainen, jonka Lampard olisi joukkueeseensa halunnut.

Lopulta Lampard kaatui kuitenkin siihen, mihin moni valmentaja jo häntä ennenkin on kaatunut: hän ei saanut seuransa kovapalkkaisimpia tähtiä suorittamaan tasollaan. Nykyjalkapallossa valmentaja on usein se, joka joutuu syytetyn penkille ennen pelaajia. Tuoreimpien tietojen mukaan Chelsea halusi nimenomaan saksaa puhuvan valmentajan englantilaisen tilalle saadakseen tuoreet tähtensä nousemaan tasolleen. Se kertoo kaiken olennaisen siitä, minkälainen marssijärjestys seuran sisäisessä hierarkiassa vallitsee.

Kohti turvallisempaa valmentajavalintaa

Seurat ympäri maailmaa ovat viime vuosina hukkuneet guardiolalaiseen valheeseen; siihen, että jokaisella seuralla olisi riveissään entinen pelaaja, joka visionäärisellä näkemyksellään muuttaa kullaksi kaiken, mihin koskee.

Todellisuudessa tilanne on kuitenkin päinvastainen. Pep Guardiolan ja Barcelonan tarina on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Keskimäärin valmentajilla kestää vuosia, tai vuosikymmeniä, nousta sille absoluuttiselle huipputasolle, jota eliittiseuroissa odotetaan.

Siksi Thomas Tuchel onkin Lampardia perinteisempi valmentajanimitys. Jo 25-vuotiaana oman peliuransa lopettamaan joutunut saksalainen on nälkäisesti opiskellut valmentamista koko 2000-luvun, ja ottanut urallaan luontevia askelia aina Mainzin junioreista PSG:n päävalmentajaksi asti.

Mainzissa ollessaan Tuchel teki nousijajoukkueesta varteenotettavan bundesliigaseuran. Dortmundin saksalainen luotsasi liigakakkoseksi sekä Saksan Cupin voittoon. Pariisista 47-vuotias valmentaja poistui kaksi liigamestaruutta sekä Mestarien liigan finaalipaikka ansioluettelossaan.

Tuchel on moderni valmentaja, joka varmasti osaa organisoida joukkueensa tiiviimmäksi kokonaisuudeksi kuin Lampard. Silti saksalaisen yllä leijuu kysymysmerkkejä, jotka vielä etsivät vastausta.

Huolimatta kaikista saavutuksistaan Tuchel ei vielä saavuttanut ”isoa voittoa”, joka viimein naulaisi miehen paikan valmentajamaailman huipulla. Se oli toki Mestarien liigassa lähellä, mutta jäi sitten kuitenkin saavuttamatta.

Lisäksi Tuchelin ongelmat ovat olleet sekä Dortmundissa että PSG:ssä täysin samanlaisia. Pelaajiltaan paljon vaativa valmentaja on kummassakin seurassa riitaantunut avainpelaajiensa kanssa niin pahasti, että on lopulta joutunut luopumaan työpaikastaan. Saksalainen on taktisesti loistava valmentaja, mutta persoonana hän jakaa mielipiteitä. Siksi hän on erikoinen valinta seuraamaan valmentajaa, jonka suurin ongelma oli se, ettei hän tullut tähtipelaajien kanssa toimeen.

Huhujen mukaan Chelsea olikin ennen Tuchelia kosiskellut sekä Ralf Rangnickia että Julian Nagelsmannia, vain todetakseen, että molemmat torjuivat seuran lähentelyt.

Myös siksi Tuchelin pitkä, neljän ja puolen vuoden mittainen, sopimus on hieman erikoinen. Edellinen yli neljä vuotta Chelseaa valmentanut valmentaja on John Neal vuosilta 1981-1985.

Lampard teki sen, mitä Chelsea-johto häneltä odotti

Tuchel on turvallinen valinta valmentajaksi, ja saa seuran tuoreista tähtihankinnoista varmasti Lampardia enemmän irti. Hänen alaisuudessaan Chelsea kuitenkin palaa siihen lyhytjänteisyyden aikakauteen, josta se on tunnettu, ja josta se toivoi pystyvänsä irtautumaan Lampardin alaisuudessa.

Lampard edusti Chelsea-kannattajille paljon muutakin kuin valmentajaa. Hän edusti seuran nousua jalkapallomaailman huipulle. Englantilaisen kyky kehittää nuoria sai hetkeksi uskomaan, että Chelseassa voitaisiin rakentaa menestystä muutenkin kuin rahalla. Se sai fanit toivomaan, että ehkä Länsi-Lontoossakin voidaan luoda jotain pitkäaikaista.

Ja pysyvyyttä Chelsea-fanit kaipaisivat. Viimeisen 17 vuoden aikana seurassa on käynyt 12 päätoimista manageria. Pelityylit ja lähestymistavat ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Lampardista toivottiin katkaisijaa tälle jatkuvalle heiluriliikkeelle.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että Lampard oli alun perinkin huono vaihtoehto tasapainottamaan Chelsean keinuvaa laivaa. Kokematon valmentaja, jolla on takanaan vain yksi pääsarjakausi, ei ole oikea mies penkin taakse seurassa, joka on tunnettu siitä, ettei se anna valmentajille aikaa kehittyä.

Lampardin ja Chelsean liitossa oli ainekset siniseen rakkaustarinaan, mutta vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Ensin englantilaisen olisi pitänyt antaa kasvaa valmentajana.

Chelsea-johdolla oli kuitenkin kiire paikata suhteitaan faneihin Maurizio Sarrin aikakauden jälkeen. Samaan aikaan seuran oli vaikea houkutella markkinoiden isoimpia nimiä sen saaman siirtokiellon vuoksi. Derbystä lähtenyt Lampard putosi päättäjien syliin kuin taivaan lahjana, eikä seurajohto voinut vastustaa legendan palkkaamista.

Lampardin palkkaamalla johto turvasi oman selustansa. Eden Hazardin lähdön ja siirtokiellon myötä edessä oli vaikea kausi, mutta seuralegendalle jopa Chelsean fanit saattaisivat antaa anteeksi täydellisen epäonnistumisen. Kyynisesti voikin ajatella, ettei johdon suunnitelmissa edes ollut pitää Lampardia seurassa yhtä heikkoa siirtymäkautta pidempään.

Lampard kuitenkin onnistui pestissään odotuksia paremmin. Paineettomassa tilassa penkin päähän noussut seuralegenda yllätti kaikki muovaamalla nuoresta ryhmästään yhden sarjan mielenkiintoisimmasta joukkueista. Seurajohdolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin antaa hänen jatkaa.

Yhteinen sävel oli kuitenkin matkan varrella jo hukkunut. Lampard ei saanut toivomaansa Declan Ricea, mutta sai nipun tähtiä, jotka eivät tiettävästi edes olleet hänen toiveissaan. Pitkän aikavälin projektia rakentanut päävalmentaja ei osannut reagoida muutokseen, eikä löytänyt enää tällä kaudella systeemiä, jossa tuoreet hankinnat eivät olisi syöneet elintilaa toisiltaan. Chelsean hankintapolitiikka söi Lampardin elävältä.

Chelsea toimi, kuten Chelsea toimii. Seurassa ei ole aikaa pitkille projekteille, vaan tulosta on tultava heti. Sen sai huomata Lampard, ja sen saa huomata myös Tuchel, joka ei tule valmentamaan Lontoossa sopimustaan loppuun.

Kenties näin on parempi. Kenties Lampard voi nyt rauhassa rakentaa valmentajan identiteettiään paineettomammassa ympäristössä ja palata rakkaaseen seuraansa kypsempänä ja kokeneempana.

Sillä välin Chelsea kuitenkin palaa takaisin itselleen tuttuun lyhytjänteisyyden aikakauteen. Vaikka Roman Abramovich osoitti tilannetajua kommentoimalla, tyylilleen harvinaisesti, Lampardin potkuja erittäin vaikeaksi päätökseksi, eivät sanat merkinneet juuri lämmintä kädenpuristusta enempää.

Chelseassa valmentajan erottaminen ei ole koskaan vaikeaa.

Lähteet: Mirror, New York Times, The Athletic

Juuso Sallinen
Twitter: @TeravinKyna


Näin saat 20 vapaapeliä

Et tarvitse omaa talletusta

  • Avaa pelitili Kalevala Kasinolle.
  • Valitse suosikkipeli Reactoonz ja pelaa 20 vapaapeliä ilman omaa talletusta!
  • Lisäksi tarjolla huikea 325€ bonus.