Viimeksi syyskuun puolessa välissä Valioliigassa maalikehikoiden väliin osunut Teemu Pukki janoaa paluuta tehotilastoihin. Norwich City matkaa tänään Evertonin vieraaksi Goodison Parkille.

Pukin otteet Huuhkajissa ovat näyttäneet, etteivät hänen taidot ole karanneet mihinkään. Silti englantilaismediassa on alettu näkemään jo kriittistäkin pohdintaa Pukin roolista ja peliajasta. Pukin pudottaminen vaatisi Josip Drmicin tuomista aloituskokoonpanoon yksinäiseksi kärjeksi. On luonnollista, että hyökkääjän kahden kuukauden maaliton jakso tuottaa pohdintaa ja kritiikkiä.

On myös selvää, että jonkunlaista muutosta Daniel Farken on pohdittava joukkueensa pelaamiseen. Peli ei rullaa tällä hetkellä tarpeeksi usein vastustajan rangaistusalueelle ja maalipaikkoihin. Itseasiassa peli tökkii jo aiemmin – vastustajan puolustuslinjan eteenkin pääseminen tuottaa tuskaa.

Tähän asti Farke on peluuttanut joukkuettaan yhdellä kärjellä, eli 4-2-3-1-muodossa. Jos tuo muoto säilytetään, tietäisi Drmicin peluuttaminen Pukin penkitystä.

Pelkät henkilöstömuutokset eivät Norwichin tapauksessa riitä. Farkella on kaksi vaihtoehtoa.

Ensimmäinen vaihtoehto on muuttaa muotoa. Yksi vaihtoehto olisi muovata muotoa 4-4-2-tyyppiseksi ratkaisuksi ja tuoda Pukkia alemmas. Näin Pukki koskisi enemmän palloon ja olisi vastuussa maalipaikkojen luomisesta pelkän selustaan juoksemisen sijaan. Kymppipaikalla pelannut Marco Stiepermann on epäonnistunut tämän kauden aikana maalipaikkojen luomisessa.

Pukki on antanut tällä kaudella jo kaksi maaliinjohtanutta syöttöä. Hänen maalisyöttöodotteensa, eli kuinka monta maalia hänen viimeisistä syötöistään keskimääräisellä viimeistelyllä oltaisiin viimeistelty, on peräti 2,74. Pukilla on Valioliigan 11. paras maalisyöttöodote kaikista pelaajista.

Tämä todistaa, että hän osaa myös luoda maalipaikkoja muille. Tätä ominaisuutta Farken kannattaisi yrittää korostaa.

Toinen vaihtoehto on muuttaa pelitavallisia asioita. Hyökkäyspelillisesti siinä ei kuitenkaan olisi järkeä, sillä Norwichin materiaali on rakennettu lyhyiden syöttöjen rakenteluun. Joukkueen pelaajamateriaali ei veny siihen, että alettaisiin pelata pitkissä hyökkäyksissä esimerkiksi pitkiä target-syöttöjä kärkeen. Joukkueen on edettävä linja kerrallaan kymppialueelle ja luotettava siihen.

Puolustuspelillisesti asia on erilainen.

Pallon luovuttaminen vastustajalle omia linjoja laskemalla voisi toimia, kun Pukki ja kumppanit saisivat tilaa juosta vastaiskuihin. Norwich on luottanut Farken johdolla korkealla paineistamiseen, mutta joukkueen kollektiivinen puolustuspelinopeus ja pelaajien kyvyt ovat tulleet vastaan.

Ongelma on se, että kun prässilinja on korkealla, myös omien puolustajien kontrolloitavat alueet kasvavat. Silloin taitovaatimukset ovat Valioliigassa hurjat. Oman puolustuslinjan pelaajien alueita voisi yrittää pienentää laskemalla prässilinjaa.

Tulevien viikkojen ratkaiseva kysymys ei ole se, kuka pelaa Norwichin kärjessä, vaan se, muuttaako Farke muotoa tai puolustuspelitapaa. Sellaisissa muutoksissa, jos jossain, voisi olla Norwichin pelastus.

Aiheet Daniel Farke Näkökulmat Teemu Pukki