Näkökulma: Kuohuttaneesta "Big Picturesta" ei kannata pöyristyä – se kuitenkin ilmentää osuvasti sarjan dynamiikkaa

Englannissa kuohuu, vaikka Valioliiga on maaottelutauolla. Liverpool ja Manchester United esittelivät mittavan muutosohjelmansa englantilaiselle jalkapallolle. Englannin kahden menestyneimmän seuran laatima paketti kantaa nimeä ”Big Picture”. Paketin muutosehdotukset löydät täältä. Paketissa ehdotetaan muun muassa Valioliigan joukkuemäärän tiputtamista 18 joukkueeseen, Liigacupin poistamista ja tv-rahan jakamista menestyksen perusteella. Paketti myös keskittäisi valtaa isoille seuroille. Uudessa mallissa pisimpään pääsarjassa olleet seurat muodostaisivat yhdeksän seuran kerhon, joka saisi erityisen äänioikeuden merkittäviin äänestyksiin (muun muassa sopimukset ja säännöt). Päätösten läpiviemiseksi tarvittaisiin kuusi ääntä. Tällä hetkellä kaikilla pääsarjaseuroilla on ääni ja asian eteneminen vaatii 14 puoltavaa ääntä. Toisin sanoen Valioliigan kärkikuusikko voisi jatkossa päättää keskenään sarjan asioista. Paketin voittajia olisivat luonnollisesti isot seurat ja häviäjiä Valioliigan muut seurat. Vastaanotto onkin ollut sen mukainen. Muutosohjelma on paketoitu taitavasti. Siinä missä isoimmat valioliigaseurat rikastuvat ja muut köyhtyvät, tarjotaan setelipinojen täyteistä kättä alemmille sarjatasoille. Kolmea Valioliigan alapuolista tasoa hallinnoivan EFL:n puheenjohtaja Rick Parry onkin asettunut ehdotuksen taakse. Parry on kehunut suurseurojen johtajuutta. Viestinnällisenä operaationa ”Project Big Picture” on mainio suoritus. Alempien sarjaportaiden tukeminen – toisin sanoen niiden seurojen, jotka eivät uhkaa suurseurojen asemaa – on viekas silmänkääntötemppu. EFL:n tuella paketti saa runsaasti uskottavuutta, eikä näyttäydy ainoastaan kahden megaseuran pyrkimyksenä pönkittää omaa asemaansa. Valioliigajättien ja EFL:n solmima lehmänkauppa kuitenkin haisee härmään asti. Todellisuudessa pakettia voisi ennemminkin nimittää ”Small Pictureksi”. Ottelumäärän karsiminen hyödyttäisi ennen muuta europelejä pelaavia suurseuroja. Tulot jotka menisivät neljä ottelua lyhyemmässä sarjassa ohi suun, tulisivat korkojen kera takaisin euromenestyksen myötä. Poolin ja Unitedin esittämää pakettia on helppo kritisoida. Siinä on paljon hyvääkin, mutta merkittävin anti on isojen seurojen aseman vahvistaminen. Se johtaisi tasoerojen kasvuun Valioliigassa ja heikentäisi rahassa kylpevän sarjan tasoa. Vielä ei kuitenkaan kannata pöyristyä. M62-moottoritien molemmissa päissä tiedetään, ettei paketti tule menemään nykyisellään läpi. Suurseurat eivät tule kuuna päivänä saamaan lähinnä niitä itseään hyödyttävän paketin taakse 14:ää seuraa. Paketti voi kuitenkin olla hyvä ja tärkeä keskustelunavaus – nykyajan brittihengelle ominaisesti – jämähtäneeseen tilanteeseen, jossa on kuulunut paljon muminaa muutosten tarpeesta, mutta ei mitään konkreettista. Esimerkiksi ottelumäärä ”energiajuomacuppeineen” on validi ongelma. Kun muissa isoissa futissarjoissa vetäydytään talvitauolle, Englannissa kiihdytetään tahtia. Isojen seurojen avainpelaajat ovat usein ”hapoilla” kun kriittiset Mestarien liigan jatkopelit starttaavat. Eikä sekään ole Valioliigan etu, jos seurat alemmilla portailla kuihtuvat. EFL:n sarjat ovat kuitenkin monille nuorille pelureille tärkeitä väliportaita matkalla kirkkaisiin valoihin. Kolmen leijonan viimeisimmässä 31 nimeä käsittäneessä ryhmässä on ainoastaan seitsemän pelaajaa, joilla ei ole EFL-kokemusta. [readmore from=Project-Big-Picture] Jos pakettia pohtii kuitenkin vielä isomman kuvan näkökulmasta, on tämä jälleen yksi esimerkki jalkapallosarjojen sisäisistä railoista. Suurseuroja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Tämän vuosikymmenen talouskasvu on kuitenkin tarkoittanut sitä, että perinteisten jättien takaa suurseura-statusta ei ole mahdollista saavuttaa ilman täysin päättömästi rahaa polttavia omistajia. Monissa muissa Euroopan sarjoissa tämänkaltainen omistajakuvio ei ole edes mahdollinen. Valioliigassa on kuusi suurta ja muut. Poolin ja Unitedin junailema muutospaketti kuvastaa tätä dynamiikkaa osuvasti. Jalkapallobisneksessä ei voi toimia kuten monilla muilla aloilla, eli ostaa kilpailijaa pois markkinoilta. Niinpä kilpailijoita kannattaa kampittaa kabineteissa.