Crystal Palacen puheenjohtaja Steve Parish osaa tunnetusti asetella sanansa. Niin nytkin, kirjoittaessaan Sunday Timesissa ”project restartista”, eli jalkapallosarjojen pyrkimyksestä kausiensa jatkamiseen.
– Tällä hetkellä vallitsevissa oloissa saattaa tuntua väärältä harkita askelten ottamista kohti normaalia. Mutta kenties meidän pitäisi antaa itsellemme sen mahdollisuus. Jalkapallon parissa ymmärrämme, että lajiin suhtaudutaan pakkomielteen omaisesti. Sen nostetaan usein korkeammalle kuin muut asiat elämässä. Tällä täytyy olla rajansa. Samaan aikaan, välittäminen tilanteesta ympärillämme, ja välittäminen seuroistamme eivät välttämättä sulje toisiaan pois.
Jalkapallon etuoikeutettu asema asettaa sille myös velvollisuuksia.
– Toivon, että Crystal Palace on tässä tilanteessa toiminut tavoilla, joilla se osoittaa ymmärtävänsä tilanteen elinyhteisössämme. Haluan korostaa, että jalkapallolla on ehdottomia velvollisuuksia yhteiskunnalle. Yksikään lajimme tekemä uhraus ei ole lähelläkään niitä uhrauksia, joita tehdään taistelussa pandemiaa vastaan, sen etulinjoilla. Jos voimme millään tavoin auttaa tässä työssä, on sen oltava ehdoton ykkösprioriteettimme. Mutta sen jälkeen; minulla on vastuu myös seurasta, sen henkilökunnasta, ja urheilusta laajemmin. Sellainen tila, jossa tulisimme ulos tämän hetken vaikeasta tilanteesta heikompina kuin mitä olimme siihen päädyttäessä, ei hyödyttäisi ketään.
Parish kannattaa jalkapallon paluuta heti, kun se on turvallista. Hän kuitenkin täsmentää, että ”paluu” on kenties väärä sana.
– Ensinnäkin, me emme tule nousemaan tästä painajaisesta käden käänteessä, upeaan tulevaisuuteen. Ellei ihmettä tapahdu, tai rokotetta keksitä pian, tulemme leikkimään kissaa ja hiirtä koronaviruksen kanssa vielä ainakin useita kuukausia. Mikä tahansa paluu niin sanottuun normaaliin tapahtuu hitaana ryömintänä raunioista. Saatamme joutua kehittämään täysin uuden ”normaalin” toimintaan töissämme ja julkisissa tiloissa.
Puheenjohtaja ottaa esimerkin toiselta kilpailun saralta.
– Formula ykköset ovat usein selliaisen kehityksen kärjessä, josta muodostuu standardeja tavallisiin moottoriajoneuvoihin. Samoin valioliigajalkapallo kaikkine fyysisine ja lääketieteellisine kehityksineen, ja ihmisistä huolehtimisen resursseineen voi olla määrittelemässä sitä, miltä ”uusi normaali” näyttää työyhteisöissämme.
– Ihmisten täytyy löytää tapoja päästä eteenpäin myös henkisesti. Minun näkökulmastani juttu siellä, keskustelu eilisestä pelistä täällä, ne olisivat varmasti hyödyksi. Ne eivät trivialisoisi mitenkään ahdistusta ja menetyksiä, mutta voisivat tarjota ihmisille pientä helpotusta. Jalkapallo on merkityksetöntä – mutta se on suurenmoista merkityksettömyyttä. Sillä on voima valaista ihmisten arkea, miksi emme käyttäisi sitä voimaa?
Eagles-pomon ulostulo jo sinänsä vastaa esimerkiksi Gary Nevillen esittämiin vaatimuksiin seurojen kommentoinnista. Hän ottaa esiin myös seikan, josta naapuri Chelsean manageri Frank Lampard oli huolissaan.
– Selvyyden vuoksi, on olemassa lista asioista joita emme voi tehdä, emmekä tule tekemään. Emme voi käyttää ainuttakaan ensihoitajaa tai ambulanssia, joita NHS tarvitsee. Meidän on tehtävä parhaamme, etteivät ottelut aiheuta yleistä häiriötä, yleisön pyrkiessä stadioneille. Me emme myöskään voi hyödyntää virustestauksen kapasiteettia, jota joku voi meitä kiireellisemmin tarvita.
Tavallinen argumentti pelien jatkumista vastaan on, että kaikessa on kyse vain rahasta.
– Ei kyse ole vain siitä. Omasta puolestani toivon kauden saamista päätökseen myös urheilullisista syistä. Haluan, että Liverpool kruunataan mestariksi, ja että jokainen seura saa mahdollisuudet vaikuttaa sarjasijoitukseensa. Se ratkaisu, jossa kausi mitätöitäisiin, aiheuttaisi kuukausia, ellei vuosia jatkuvia lakikiistoja.
– Toisaalta, kyse on rahasta. Jalkapallo on yksi eniten verotuloja tuottavista toiminnoista Britanniassa. Kyllä, maksamme pelaajille paljon, mutta 50 prosenttia siitäkin rahasta palaa yhteisiin menoihin. Yhteensä maksamme 3,3 miljardia puntaa veroja vuosittain.
Mielestäni La Ligan johtaja Javier Tebas oli oikeassa pohtiessaan, miksi olisi vaarallisempaa pelata jalkapalloa suljettujen ovien takana, kuin työskennellä koontilinjastolla, tai kalastusaluksella.
Jalkapallo on vain yksi toiminta-ala, joka pyrkii takaisin töihin. Sillä ei ole suurempaa oikeutusta siihen kuin muilla aloilla, muttei myöskään pienempää.