Southampton on tullut sekä Englannissa että maailmanlaajuisesti tunnetuksi erinomaisena pelaajien kasvattajana. Nyt kun pelillistäkin menestystä on tullut, Saints on siirtymässä puhtaasta kasvattajasta pelaajien jalostajaksi. Tästä viimeisin esimerkki on Viikon pelaajaksi valitsemamme Sadio Mané.

Viime viikonlopun ottelun Aston Villaa vastaan Mané pelasi häikäisevällä tasolla. 13. minuutilla terävästi liikkelle, pallo mukaan, puolustajan taklaus oikeaoppisesti vastaan ja pallo toisella yrittämällä maaliin. Toisessa maalissa Manén prässi oikealla laidalla johti maalipaikkaan, jonka Villa-vahti torjui. Tilanteeseen perässä tullut Mané iski irtopallon maaliin. Hattutemppu täydentyi teknisesti erinomaisella laukauksella. Neljäs maali puolestaan käynnistyi Manén oikein ajoitetusta läpisyötöstä. Saintsin viimeisessä osumassa Mané pelasi oikealla laidalla seinän, sai jalkansa vapaaksi ja keskitti Graziano Pellèlle, joka viimeisteli loppulukemat 6-1:een.

Pelkät maaleihin johtaneet tilanteet eivät edes tee kunnolla oikeutta Manén peliesitykselle. Senegalilainen haastoi neljä kertaa, haastoista kolme onnistui. Ja mikä positiivisesti yllättävintä: hyökkäävästä roolistaan huolimatta Mané antoi syötöistään peräti 94 prosenttia omille. Lukema on sellainen, johon yleensä eivät pysty edes maailman parhaina pidetyt ”pallokontrollipelaajat”. Vertailun vuoksi Villa-ottelussa pelanneet muut Saintsin hyökkäävät pelaajat (James Ward-Prowse, Shane Long ja Pellè) saivat syöttönsä omille 84-, 56- ja 45-prosenttisesti.

Koko kauden aikana Mané on tehnyt Valioliigassa 10 maalia ja antanut kolme maalisyöttöä. Hyökkäävien roolien pelaajista hän on ollut yksi Saintsin parhaita. Sen ei kaiketi enää pitäisi tulla yllätyksenä, että joku suhteellisen tuntematon pelaaja siirtyy Southamptoniin, lyö itsensä läpi ja jatkaa huomattavasti suuremmalla siirtosummalla eteenpäin. Juuri näin on käymässä Manén kohdalla.

Tämän tarinan iso kuva on oikeastaan Southamptonin toiminnan rakenteellinen muutos. Aiemmin seuran oli perustettava toimintansa puhtaasti laadukkaaseen kasvatustyöhön (mm. Gareth Bale ja Theo Walcott), koska taloudellisia muskeleita ei ollut. Viime vuosina kassaan on kilahtanut Valioliiga-statuksen (ja suhteellisen Valioliiga-menestyksen) myötä tuhansien eurojen sijaan miljoonia euroja. Samalla Saints on voinut siirtyä ravintoketjua pitkin hieman ylöspäin. Kasvatustyötä tehdään edelleen ja se kantaa myös hedelmää (esimerkkeinä Luke Shaw’n ja Calum Chambersin siirrot viime kesänä). Mutta ihan puhdas kasvattajaseura Saints ei enää ole. Seurasta on tullut hieman portugalilaisen Porton kaltainen seura, joka hankkii suhteellisen tuntemattomia pelaajia miljoonilla euroilla, mutta joka myy samat pelaajat edelleen eteenpäin merkittävällä voitolla.

Otetaan esimerkiksi Mané. Saints hankki 23-vuotiaan itävaltalaisesta Red Bull Salzburgista melko korkealla 15 miljoonan euron hinnalla. Saintsissa kuitenkin tiedettiin, mihin sijoitettiin. Mané on sopinut pelityyliltään erinomaisesti Ronald Koemanin pelitapaan. Samalla markkina-arvo on noussut. Vaikkei mikään suurempi seura olisi valmis maksamaan Manésta esimerkiksi 20 miljoonaa euroa, mitään ongelmaa ei olisi. Manélla on sopimus vuoteen 2018 ja hän sopii erinomaisesti Saintsin pelitapaan. Southampton jää siis tietyllä tapaa joka tapauksessa voitolle.

Manélle henkilökohtaisesti ei tällä hetkellä välttämättä mistään löydy niin hyvää paikkaa kuin Southamptonista. Saintsissa Manélla on vahva selkänoja sekä pelillisesti että seuran rakenteen suhteen. Voi olla, että kannattaisi jäädä vielä ainakin vuodeksi.