Kommentti: Sam Allardyce - upporikkaasta rutiköyhäksi

Englannin jalkapalloliitto FA tiedotti hetki sitten Sam Allardycen potkuista (lue lisää). Tai tarkalleen ottaen osapuolet erosivat yhteisymmärryksessä. Uskoo, ken haluaa. Tavallaan sääliksi käy. Alan eri toimijoiden mukaan Big Sam on ollut erittäin pidetty henkilö. Suuri taktikko hän ei koskaan ole ollut. Mutta hän on tehnyt tuloksellisesti hyvää työtä pienempien seurojen kanssa. Ian Wright summasi tilanteen osuvasti vähän ennen FA:n tiedotetta: – Kun katsoo Samia ja hänen uraansa, hän ei olisi ikinä saanut mahdollisuutta (Valioliigan) top 4 -seuroissa, Wright sanoi BBC Radio 5 Liven haastattelussa. Se on todennäköisesti ihan totta. Allardyce on jo 61-vuotias. Hänen CV:stään löytyy merkintöjä muun muassa Sunderlandista, West Hamista ja Blackburnista. Hienoja meriittejä ja hienoja seuroja, mutta harvoin tuollaiset seurat Valioliigaa voittavat. Ja sitten se kultainen mahdollisuus tuli. 67 päivää sitten Allardyce palkattiin Englannin himotuimpaan manageripestiin – legendaarisen Englannin maajoukkueen manageriksi. Yhtäkkiä ikuiseen keskinkertaisuuteen tuomitusta Big Samista oli tehty symbolisesti upporikas mies.

Voi miksi, Sam?

Allardycea käy sääliksi ehkä eniten hänen potkujensa syy. Kokenut luotsi meni peitetehtävissä olleiden toimittajien miinaan ja alkoi kerskailla, miten muun muassa kolmannen osapuolen omistuskieltoon liittyviä sääntöjä voidaan kiertää (lue lisää). Ne säännöt oli laatinut hänen työnantajansa FA. Samaan syssyyn Allardyce haukkui edeltäjänsä Roy Hodgsonin ja Gary Nevillen, sekä kritisoi FA:ta Wembley-projektin menoista. Mutta miksi, voi miksi Allardycen piti kertoa näistä asioista ”bisnesmiehille”, joita hän ei entuudestaan tuntenut? Jos tiedot sääntöjen kiertämisestä pitävät paikkansa, miksei hän kertonut tietojaan FA:lle? Maajoukkuemanagerina Allardycen ei olisi tarvinnut kiertää mitään pelaajasiirtoihin liittyviä sääntöjä. Lopputulos on Allardycen kannalta surullinen. Tämän kohun myötä hänen manageriuransa lienee aika lailla paketissa. Ne vanhatkin meriitit haalistuvat, kun jatkossa Allardyce muistetaan lähinnä ”miehenä, joka puhui liikaa”. Samalla särkyi unelma, jonka eteen hän oli niin pitkään tehnyt töitä. 67 päivää siihen meni. Keskinkertaisuudesta upporikkaaksi – ja nyt rutiköyhäksi.