Frank de Boerin hiljattain päättynyt pesti osoittautui Valioliigan historian lyhimmäksi ottelumäärässä mitattuna. Hollantilainen johdatti Crystal Palacen vain neljään otteluun, joista saldona oli nolla pistettä ja nolla tehtyä maalia.

Alle on koottu valioliigaseurojen kymmenen muuta huonoa managerivalintaa 2000-luvulta. Tarjolla oli paljon hyviä ehdokkaita, joista kaikki eivät mahtuneet listalle.

Charlton: Les Reed

Charltonin muutkaan nimitykset eivät aina ole osuneet nappiin, mutta lempinimen ”Les Misérables” saanut Reed on aivan omassa kastissaan. Asiat lähtivät menemään aivan väärään suuntaan alusta lähtien, ja kuuden viikon pestin aikana joukkue pääsi juhlimaan vain yhtä voittoa. Mediassa Reedille ilkuttiin jatkuvasti, ja Independent-lehden mukaan hänet jouduttiin jopa ujuttamaan ulos stadionilta liikuntarajoitteisten uloskäynnin kautta, kun joukkue hävisi Kakkosliigan Wycombelle Liigacupissa. Eräässä nettikyselyssä Reed on äänestetty kaikkien aikojen huonoimmaksi manageriksi.

Vintage Football Shirts

@VFshirts
De Boer's sacking from #CPFC after 4 games breaks the record for shortest #EPL manager spell, beating Les Reed's seven games at Charlton

Swansea: Bob Bradley

Bradleystä tuli viime vuonna Valioliigan ensimmäinen yhdysvaltalaismanageri, mutta sitä iloa kesti vaivaiset 85 päivää. Swansea hävisi miehen alaisuudessa 11 pelistään peräti seitsemän – pakka näytti olevan pahasti sekaisin. Erään pelaajan mukaan Bradley ”ajoi joukkueen hulluksi, eivätkä pelaajat ymmärtäneet, mitä heidän piti tehdä”. Seura oli matkalla kohti Mestaruussarjaa, mutta Bradleyn korvaaja Paul Clement sai pelaajiin ryhtiä, ja sarjapaikka säilyi. Swansean yhdysvaltalaiset omistajat myönsivät myöhemmin tehneensä virhevalinnan.

Manchester United: David Moyes

Skotista toivottiin vuonna 2013 pitkäaikaista seuraajaa maanmiehelleen Sir Alex Fergusonille, mutta toisin kävi. Varsin nopeasti alkoi valjeta, että Evertonissa hyvää työtä tehnyt Moyes oli aivan väärässä paikassa. Huippuhankinnat jäivät tekemättä, ja kentällä edelliskauden mestarijoukkue jäi muiden kärkiryhmien jalkoihin. Punainen lanka näytti puuttuvan pelaamisesta täysin. Hieman ennen kauden loppua potkut saanut Moyes väitti vielä tänä syksynä, ettei kukaan muu manageri olisi onnistunut häntä paremmin Fergusonin seuraajana. Se oli melkoisen paksua puhetta.

Newcastle: John Carver

Carver luonnehti joskus median edessä itseään Valioliigan parhaaksi valmentajaksi. Oli se sitten tarkoitettu vitsiksi tai ei, hän teki itsestään naurunalaisen monen ihmisen silmissä. Carverilta löytyy intohimoa ja rakkautta Newcastlea kohtaan, mutta muutoin kaikki olikin levällään Alan Pardew’n lähdön jälkeen vuonna 2015. Joukkue oli huonosti organisoitu, kuriton ja pelasi taktisesti köyhää jalkapalloa. Carverin pelaajavalintojakin pidettiin outoina. Joukkue pelasi hänen johdollaan 20 ottelua, joista herui kolme voittoa.

Fulham: Felix Magath

Saksassa mestaruuksia voittanut Magath saapui Valioliigaan ensimmäisenä saksalaismanagerina, mutta miehen erikoiset ja ankarat valmennusmetodit eivät toimineet alkuunkaan saarivaltakunnassa. Hänet pestattiin keväällä 2014 pitämään Fulham pääsarjatasolla, mutta lontoolaiset vajosivat koko ajan syvemmälle ja syvemmälle. Magathin saadessa kenkää saman vuoden syyskuussa Fulham oli Mestaruussarjan hännillä. Miehen lyhyestä ajanjaksosta seurassa on tihkunut julkisuuteen paljon omituisia tarinoita – epäilemättä paljon on vielä kertomattakin.

Bolton: Sammy Lee

Sam Allardycen korvaaminen olisi ollut kenelle tahansa vaikea tehtävä, mutta “Little Samin” ensimmäinen manageripesti osoittautui katastrofiksi. Bolton voitti Leen alaisuudessa vain yhden 11 liigaottelusta vuonna 2007. Etenkin hänen metodinsa ja kyvyttömyytensä saada pelaajat taakseen herättivät huomiota. Mies tunnettiin lisäksi siitä, että tappioista huolimatta hän nosti TV-haastatteluissa esiin lukuisia positiivisia asioita. Liverpoolilaisesta Leestä ei ehkä ole manageriksi, mutta valmennustiimin muissa tehtävissä hän on erittäin käyttökelpoinen tekijä.

Burnden Aces

@BurndenAces
On this day, in 2007, Sammy Lee took charge of Bolton for the final time, as they lost 1-0 at home to Chelsea.

#BWFC #CFC

Portsmouth: Tony Adams

Vielä Harry Redknappin aikana Pompey oli varteenotettava joukkue Valioliigassa, mutta Adamsin otettua ohjat vuonna 2008 kurssi kääntyi syöksykierteeseen. Arsenal-legendan aikana joukkue voitti vain kaksi ottelua 16:sta, eikä siis ollut ihme, että seuraavan vuoden alussa mies sai lähtöpassit. Pelaajana Adams oli äänekäs ja karismaattinen johtajatyyppi, mutta penkin päässä hän on jostakin syystä ollut vain varjo siitä. Omien näyttöjen perusteella Adamsilla ei luulisi olevan varaa kritisoida Tykkimiesten pitkäaikaista manageria Arsène Wengeriä.

Aston Villa: Rémi Garde

Tiukan kurinpitäjän maineessa olleen Garden piti pelastaa sarjajumboksi juuttunut Aston Villa putoamiselta, mutta joukkue pelasi ranskalaisen komennossa naurettavan huonosti keräten vain 12 pistettä 20 ottelussa. Pelaajien itseluottamus näytti olevan niin surkealla tasolla, että Garde olisi tarvinnut kokonaan uuden joukkueen – tai sitten Villa olisi tarvinnut aivan toisen luotsin. Seuran historiassa yksikään muu pysyvässä pestissä ollut manageri ei ole operoinut yhtä huonolla voittoprosentilla (10%). Villa putosi Valioliigasta eikä ole vieläkään palannut.

Blackburn: Paul Ince

Ince oli erinomainen pelaaja, mutta samaa adjektiivia hänestä ei voi käyttää managerina. Työt Blackburnissa vuonna 2008 kestivät ainoastaan 177 päivää, kun kurssi kääntyi nopeasti lupaavan alun jälkeen ja voitot olivat kiven alla. Rovers voitti vain kolme peliä 17:stä, ja kun kannattajatkin olivat alkaneet kääntyä Inceä vastaan, seurajohdon oli toimittava. Tässä tapauksessa potkut olivat vain ajan kysymys. Joidenkin fanien mielestä Ince oli managerina surkeampi kuin Steve Kean, ja se on paljon sanottu!

Football Remind

@FootballRemind
A REMINDER:

Paul Ince suffered his first defeat as Blackburn boss at West Ham in 2008. During the game he came up with a genius plan...

West Ham: Avram Grant

Grant oli Chelsean kanssa aikoinaan vain yhden onnistuneen rangaistuspotkun päässä Mestarien liigan voitosta, mutta Itä-Lontoossa lähes kaikki meni pieleen kaudella 2010–11. Israelilainen ei onnistunut inspiroimaan Hammersin joukkuetta oikeastaan millään tavalla, vaan pelaajat alisuorittivat säännönmukaisesti. Painetta tuli niin kannattajien kuin seuran omistajienkin puolelta. Grant sai tililleen vain seitsemän voittoa 37 liigakamppailussa, ja hänet erotettiin pian putoamisen varmistumisen jälkeen.


Seuraa meitä myös Facebookissa ja Twitterissä. Facebookissa käydään kovimmat jälkipuinnit ja Twitteristä tavoitat kaikki uutisemme reaaliajassa!