Leicesterin ex-pelaajalla hauskoja muistoja Jamie Vardysta ja Englannista: ”Sellainen ei tulisi kuuloonkaan Saksassa”

© Kuva: Getty Images

Itävallan maajoukkueen toppari Aleksandar Dragović muisteli Goalin haastattelussa Leicesterissä viettämäänsä aikaa.

Belgradin Punaista tähteä nykyisin edustava Dragović, 30, pelasi Leicesterissä lainalla Bayer Leverkusenista kaudella 2017-18 ja esiintyi Kettujen riveissä kaikkiaan 16 kertaa.

Itävaltalaispoulustaja vahvisti haastattelussaan, että tähtihyökkääjä Jamie Vardy on juuri niin kaistapäinen kaheli ja hassuttelija kuin ihmiset kuulevat ja luulevat.

– Hän on kuin Duracell-pupu! Hän ei malta istua tai olla paikallaan. Oli ilo pelata vuosi hänen kanssaan, muisteli Dragović.

– Kerran lensimme Tukholmaan kolmeksi päivää ilman manageria ennen cup-ottelua Chelseaa vastaan. Sovimme kaiken seuran kanssa.

– Siellä annoimme itsemme rentoutua kolmen päivän ajan. Kerran kävelimme kaupugin läpi naamiasasuissa. Jamie hyppäsi kauppoihin valeasussa ja säikäytteli ihmisiä.

– Puolitoista päivää paluumme jälkeen pelasimme Chelseaa vastaan ja hävisimme vasta jatkoajalla. Sellainen (reissun tekeminen kesken kauden) ei tulisi kuuloonkaan Saksassa.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Vardy tunnetaan kunnon vitsiniekkana. Kuva: Getty Images

Dragovićin mukaan Englannissa kaikki on rennompaa kuin Saksassa, jossa hän vietti neljä vuotta.

– Siinä on valtava ero. Saksassa jalkapalloilijoita kohdellaan kuin sotilaita. Jos hieman liiottelen, niin treeneissä ei kannata edes nauraa.

– Leicesterissä taas viimeinen ottelua edeltävä harjoitus oli kuin ensimmäinen loman jälkeinen päivä. Siellä naurettiin ja pelleiltiin, kaikki oli hauskanpitoa. Mutta heti kun peli alkoi, kaikki antoivat itsestään sata prosenttia.

– Leicesterissä seura jopa sanoi meille: ”Menkää baariin yhdessä”. Me pelaajat kävimme usein pubissa. Tietysti kaikki pitivät huolen juomisesta niin, että pystyy kävelemään. Mutta pari kaljaa ei ollut mikään ongelma.

– Aloituspotkun jälkeen kaikkien oli annettava sata prosenttia, kaikki muu oli suhteellisen merkityksetöntä. Saksassa viettämäni ajan jälkeen se oli kulttuurišokki. Mietin itsekseni, ”onko tämä tällaista vain Leicesterissä vai kaikkialla Englannissa”.