Siirtoikkuna-analyysi: Chelsea hurjasteli pelaajakaupoilla lähes 250 miljoonan euron edestä – osuivatko lukuisat sijoitukset oikeaan?

Frank Lampardin hypätessä Chelsean peräsimeen kesällä 2019, kärsi maineikas lontoolaisseura vielä siirtokiellosta. Tänä vuonna tilanne oli kuitenkin täysin toinen, sillä tänä vuonna mikään panna – tai edes pandemia – ei tuntunut estelevän seuraa kesän pelaajakaupoilla. Ovet karkkikauppaan olivat sepposen selällään ja ostoskori vaikutti monien silmään pohjattomalta. Chelsea toisin sanoen räjäytti pankin ja laittoi haisemaan, kun se vahvisti joukkuettaan peräti seitsemällä uudella pelaajalla kesän 2020 siirtoikkunassa. Seuraomistaja Roman Abramovitch avasi kukkaronsa nyörit niin leveälle kuin mahdollista ja piti huolen siitä, ettei Marina Granovskaian ja Petr Cechin johtamat siirtoneuvotteluivat jäisi ainakaan rahasta kiinni. Lampard soitteli sen sijaan pelaajille yksi toisensa jälkeen ja vakuutti heidät Chelsean projektista. Jokaisella oli siis oma roolinsa. Uusien hankintojen kiinnittäminen maksoi lähes 250 miljoonan euron lisäksi aikaa ja vaivaa, mutta heikkoja lenkkejä ei seuran rekrytiimistä löytynyt. Kyseessä oli kiistatta yksi Chelsean historian parhaista siirtoikkunoista, mutta sen todellisen menestyksen voi määrittää vain tuleva. Käytettiinkö sadat miljoonat eurot oikeisiin kohteisiin ja takaavatko ne Bluesin paluun Englannin huipulle?

Aikainen lintu madon nappaa

Chelsea aloitti joukkueensa rakentamisen kaudelle 2020-21 jo vuoden alkuvaiheessa, kun se vahvisti hankkineensa Hakim Ziyechin 40 miljoonalla eurolla Ajaxista. Siirto vietiin maaliin kaikessa hiljaisuudessa, mutta se antoi kovaäänisen osoituksen siitä, mihin suuntaan seura halusi seuraavan kesän aikana liikkua: Eteenpäin. Yli kolmekymppisten Pedron ja Willianin sopimukset olivat umpeutumassa, eikä kummankaan jääminen näyttänyt todennäköiseltä. Vähintään yksi uusi laitahyökkääjä oli siis hankittava.

Ziyech on viime kausien aikana osoittanut olevansa yksi Euroopan kovatasoisimmista syöttökoneista. Parhaimmat näyttönsä Lampardille hän antoi englantilaisluotsin nenän edessä, marraskuussa 2019. Marokkolaislaituri loisti Stamford Bridgellä, kun Ajax saapui sinipaitojen vieraaksi Mestarien liigan lohkovaiheessa. Sen jälkeen Lampard ja kumppanit pitivät huolen siitä, että hän palaisi Länsi-Lontooseen seuraavaksi Chelsean paita päällä. Ziyech ei ole vielä tehnyt kilpailullista debyyttiään Chelsean paidassa kärsittyään ikävän polvivamman harjoituskauden aikana. Ensi lauantaina hänen odotetaan kuitenkin pelaavan ensimmäistä kertaa Valioliigassa.

Saksalaista tulivoimaa

Chelsea jatkoi hyökkäyksensä vahvistamista entistä suuremmalla hauiksennäytöllä, kun se sai houkuteltua Timo Wernerin haaviinsa. Saksalaishyökkääjän pitkään spekuloitua Liverpool-siirtoa pidettiin lähes varmana tapauksena, mutta kaikkien yllätykseksi Chelsea kaappasi Leipzig-tähden itselleen 53 miljoonan euron siirtokorvausta vastaan. Vaikkei Werner ole vielä ensimmäisessä neljässä sarjaottelussa tehnytkään maalia, on viime kaudella 28 kertaa Bundesliigassa osunut pikakiituri osoittanut olevansa valmis Valioliigan tuomaan haasteeseen. On vain ajan kysymys, milloin ”Turbo-Timo” tekee ensimmäisen valioliigamaalinsa ja löytää viime kauden sensaatiomaisen maalivireensä. Wernerin lisäksi saksalaista tulivoimaa Chelsean hyökkäykseen tuo Euroopan lupaavimpiin pelaajiin lukeutuva Kai Havertz, joka saapui Stamford Bridgelle Bayer Leverkusenista.

21-vuotias kymppipelaaja, laitahyökkääjä, valeysi tai tarpeen tullen vaikka keskikentän kasi on kykeneväinen auttamaan Lampardia usealta eri pelipaikalta. Odotukset 80 miljoonaa euroa kustantaneen superlupauksen kohdalla ovat suuret, mutta uuteen ympäristöön totuttuaan Havertz voi kiistatta nousta jopa koko sarjan kovimmaksi hankinnaksi tällä kaudella. Mitä enemmän Havertz on pelannut, sitä paremmalta hän on Chelsean paidassa näyttänyt. Neljässä valioliigaottelussa Saksan maajoukkuepelaaja on syöttänyt yhden maalin ja hankkinut yhden rangaistuspotkun. Liigacupissa Havertz maalasi uransa ensimmäisen hattutempun Barnsleyn verkkoon. Havertz on tehnyt viimeisen kahden kauden aikana yhteensä 38 maalia seuratasolla, joten maalitilin luulisi aukeavan pian myös Valioliigassa.

Paikkauksia vuotavaan puolustuspäähän

Viime kaudella Chelsean suurimmaksi ja selkeimmäksi ongelmaksi nousi puolustuspelaaminen. Joukkue päästi enemmän maaleja kuin mikään muu sarjataulukon TOP10:een sijoittuneista seuroista. Oli siis odotettavissa, että myös alakertaan saapuisi kesän aikana uusia kasvoja. Ensimmäisenä maaliin saatiin Ben Chilwellin jättisiirto Leicesteristä. Noin 50 miljoonan euron siirtokorvaus sisältää todennäköisesti hitusen lädilisää, mutta siltä on nykypäivänä lähes mahdoton välttyä. Siitä huolimatta Chelsea sai tiputettua Chilwellin hintaa reippaasti Leicesterin alkuperäisestä vaatimuksesta, jonka kerrottiin olleen lähempänä 80 miljoonaa euroa. Chilwell on hyökkäyssuuntaan yksi Valioliigan vaarallisimpia laitapuolustajia. Hän tuo myös rauhallisuutta ja johdonmukaisuutta puolustuspäähän – jotain sellaista, mitä Marcos Alonso ja Emerson Palmieri eivät ole viime vuosien aikana kyenneet takaamaan. Chilwell on pienestä koostaan (178 cm) huolimatta myös varsin hyvä pääpelaaja.

Vaikka hänellä on ikää vasta 23 vuotta, on Chilwellillä kolmen kokonaisen kauden verran kokemusta Valioliigasta. Myös Englannin A-maajoukkue on tullut hänelle hyvin tutuksi, joten tulevaisuus on varsin lupaava. Chilwellin valioliigadebyytti Chelsean paidassa oli vähintäänkin lupauksia antava, kun hän sekä teki että syötti yhden maalin Crystal Palacea vastaan ennen maajoukkuetauon alkua. Chilwellin jälkeen Chelsea hankki PSG:n jättäneen brassilegendan Thiago Silvan ilmaisella siirrolla. Silva teki varsin arvostettavan päätöksen tarttuessaan Chelsean sopimustarjoukseen 35 vuoden ikäisenä. Seitsenkertainen Ranskan mestari on toki yhä hyvässä kunnossa, mutta harvoin pelaajat lähtevät ainakaan toden teolla kokeilemaan täysin uutta huippusarjaa yli kolmevitosena. Aika näyttää, miten hiljattain jo 36 vuotta täyttänyt Silva onnistuu sopeutumaan Valioliigan vaativaan taitotasoon ja saarivaltion kosteaan ilmastoon. Pelaaja ei tiettävästi puhu edes englantia, joten haaste on varmasti alkuun suuri. Chelsean topparivalikoimasta löytyy Silvan lisäksi nyt Kurt Zouma, Andreas Christensen, Fikayo Tomori ja Antonio Rüdiger. Taistelu peliajasta on siis kova, ja Lampard toivoo sen työntävän jokaista vain tasoa ylemmäs. Nizzasta ilmaissiirrolla hankittu Malang Sarr, 21, siirtyi odotetusti lainalle. Chelsean maalilla suorastaan katastrofaalisiin kömmähdyksiin sortunut Kepa Arrizabalaga olisi varmaan kaivannut myös siirtoa muualle, mutta 25-vuotiaalle espanjalaiselle ei kesän aikana löytynyt ottajia.

Kauden käynnistymisen jälkeen Chelsea teki kuitenki vielä yhden pelaajahankinnan, kun se osti Edouard Mendyn Rennesistä 24 miljoonalla eurolla. Hinta 28-vuotiaasta senegalilaistorjujasta ei ollut edullinen, mutta hän voi nousta sitäkin arvokkaammaksi hankinnaksi Kepan kamppaillessa kolhiintuneen itseluottamuksensa kanssa. Jo se, että Mendy noukkii korkeat keskitykset haltuunsa ja yrittää edes heittäytyä laukausten tielle, vie varmasti pitkälle. Chelsea paransi alakertaansa siis Mendyllä, Silvalla ja Chiwellillä. Lampardin toiveena on, että heidän antista riittäisi paikkaamaan viime kaudella vuotaneen puolustuksen pahimmat aukot. Tammikuussa voi muuten joutua uudelleen siirtomarkkinoille.

Nopeasti sisään, hitaasti ulos

Chelsea ansaitsee isot kehut siitä, miten nopeasti se sai hankintansa maaliin harvinaisen lyhyestä siirtoikkunasta huolimatta. Siitä on varmasti ollut jo paljon hyötyä näin monen pelaajan totutellessa uuteen ympäristöön samaan aikaan. Ylijäämäpelaajien kauppaaminen ja lainaaminen muihin seuroihin ei kuitenkaan tuntunut sujuvan yhtä sulavasti. Tässä muutama maininta tekemättä jääneistä kaupoista ja muista myyntipuolen haasteista:

• Chilwellin saavuttua Chelsean toiveena oli kaupata joko Alonso tai Emerson eteenpäin, mutta kumpikin jäi lopulta Lontooseen.
• Tomori ja Rüdiger olivat kumpikin lähellä siirtyä pois seurasta, mutta jäivät Chelseaan. Toinen olisi ollut hyvä saada ainakin lainasiirron muodossa muualle, sillä Lampardilla on käytössään nyt viisi topparia. Ainakin yksi liikaa.
• Jo monien fanienkin unohtamalle Danny Drinkwaterille, 30, ei löytynyt ottajia. Palkka siis juoksee, mutta mies ei.
• Ruben Loftus-Cheek sai onneksi tarvitsemansa lainasiirron juuri ennen ikkunan sulkeutumista. Fulham ei kuitenkaan varmasti ollut vaihtoehdoista paras. Taidot olisivat kiistatta riittäneet laadukkaampaankin seuraan.
• Michy Batshuayi siirtyi jälleen kerran lainalle, mitä ennen hän allekirjoitti jatkosopimuksen Chelseassa markkina-arvonsa säilyttämiseksi. Floppihyökkääjällä ei ole tulevaisuutta Chelseassa, joten pysyvä siirto olisi ollut toivottu. Toivon mukaan toinen lainajakso Crystal Palacessa on hyvä, jotta ensi kesänä hänelle löytyy ostaja.
• Tiemoué Bakayoko, Victor Moses, Kenedy, Davide Zappacosta ja Marco Van Ginkel olisi varmasti ollut myös kivempi myydä pysyvästi eteenpäin uusien lainajaksojen sijaan.

Tiivistys

Chelsea oli yksi kesäikkunan suurimmista menestyjistä laadukkaiden pelaajahankintojen valossa. Etenkin Havertz, Werner, Ziyech, Sarr ja Chilwell olivat loistavia hankintoja myös tulevaisuuden kannalta. Jokainen heistä voi tulevien vuosien aikana nousta avainrooliin Chelsean seuraavan sukupolven etsiessä todellista muotoaan. Silva sen sijaan on huipputoppari, jonka parhaimmat päivät ovat jo takana päin. Piinaavien puolustusongelmien korjaamiseksi olisi siis voinut tarvita astetta nuoremman ja laadukkaamman keskuspuolustajan, mutta ilmaisella siirrolla hankittuna ei brassista luulisi olevan ainakaan mitään harmia.

Mendy on monelle puolestaan myös hyvin tuntematon maalivahti. Se lienee kuitenkin vain hyvä asia, kun tehtävänä on täyttää Chelsean historian huonoimpiin hankintoihin lukeutuvan Kepan hanskat tolppien välissä. Toista kallista floppivahtia ei Lampard joukkueeseensa kaipaa. Kaikki kaikessa, Chelsea teki tarvittavat hankinnat sijoittuakseen kauden päätteeksi Valioliigan neljän parhaan joukkoon. Mestaruustaistosta voi olla vielä liian aikaista puhua, kun uusia kasvoja on niin lukuisia. Mitä pidemmälle ottelukalenterissa kuitenkin edetään, sitä vaarallisemmaksi uskotaan joukkueen muuttuvan. Vähintään yksi pokaali jonkun muun kilpailun kautta pitäisi olla TOP4-sijoituksen lisäksi seuran vähimmäistavoite tällaisen siirtokesän jälkeen. Toiseen pokaalittomaan kauteen ei Lampardillakaan ole varaa, jos hän toivoo pitävän työpaikastaan kiinni. Niin hyvin miljoonat ovat kuitenkin sijoitettu, että tulosta on ehdottomasti tultava.

LUE MYÖS: