Näkökulma: Valioliigan elinvoimaisuus on uhattuna – olisiko vähemmän sittenkin enemmän?

Maaottelutauko on ohi. Eikä se olisi voinut tuoda Jürgen Kloppille huonompia uutisia. Jo ennen maaottelutaukoa loukkaantumissumasta kärsinyt Liverpool joutui lisäämään maaotteluiden tuloksen loukkaantuneiden listalleen Joe Gomezin, Jordan Hendersonin sekä Andy Robertsonin, minkä lisäksi Mohamed Salah sairastui koronavirukseen. Liverpool on tilanteessa, jossa siltä voi sunnuntain Leicester-pelissä olla sivussa kaikkiaan kahdeksan avauskokoonpanon pelaajaa. Vaikka osa pelaajista saadaan parsittua kasaan tärkeää ottelua varten, alleviivaa määrä sitä ongelmaa, jonka kanssa kaikki valioliigaseurat tällä hetkellä painivat.

• LUE MYÖS: Katso karmiva lista – maajoukkuetauon aikana järkyttävä määrä loukkaantumisia

Valioliigapelaajat ovat tällä kaudella kärsineet 16 prosenttia enemmän lihasvammoja kuin viime kaudella. Esimerkiksi juuri ennen maaottelutaukoa loukkaantunut Trent Alexander-Arnold on jo liigan 26. pelaaja, joka joutui sivuun pehmytkudokseen tulleen vaurion takia. Pehmytkudosvammat ovat kaikkein tyypillisimpiä liiallisesta rasituksesta johtuvia vammoja. Pahinta on se, ettei kukaan voi väittää, ettei näin tiedetty tapahtuvan. Ihmiskeho, jopa huippu-urheilijan, on herkkä. Kun se pakotetaan yli fyysisen sietokyvyn rajan, se hajoaa. Valioliigapelurit ovat suuren pelimäärän uhreja, ja surullista on se, että kausi on vasta alussa. Kun ottelumäärä kauden edetessä kasvaa, loukkaantumisten määrä tulee vain nousemaan. Valioliiga on kuuluisa raskaasta joulukuun ottelutahdistaan, mutta poikkeuskaudella joulu on tullut seuroille aivan liian aikaisin. Kun Klopp nappasi Manchester Cityn ja Liverpoolin välisen ottelun jälkeen Pep Guardiolan kuumaveriseen puhutteluun, hän ei suinkaan raivonnut espanjalaiselle. Hän raivosi espanjalaisen kanssa. Klopp yritti värvätä Guardiolan puolelleen, sillä tällä kertaa kiistakumppaneilla on yhteinen vihollinen. City ja Liverpool ovat tällä kaudella kaksi eniten loukkaantumisista kärsinyttä valioliigaseuraa. Ei olekaan ihme, että joukkueiden managerit ovat kaikkein äänekkäimmät vaativan pelitahdin kritisoijat. – Me tulemme taistelemaan, yhdessä (Kloppin kanssa), Guardiola kommentoi ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Sky Sportsille. Guardiola ei ole suinkaan ainoa manchesterilaisseuran manageri, jonka kanssa Klopp on asettunut samalle puolelle. Jo ennen Liverpoolin ottelua Klopp antoi tukensa Ole Gunnar Solskjærille, joka oli kritisoinut Valioliigaa siitä, että se pakotti Manchester Unitedin pelaamaan lauantain ensimmäisessä ottelussa sen jälkeen, kun joukkue oli pelannut Eurooppa-liigaa vielä myöhään torstai-iltana. On harvinaista, että kentällä toistensa suurimpina vihollisina esiintyvät valmentajat asettuvat näin yksimielisesti samalle puolelle pöytää. Kaikki Valioliigan managerit seisovat nyt yhdessä rintamassa liigan päättäjiä vastaan. Se kertoo siitä, kuinka vakavaksi tilanne on päässyt kehittymään. Toki niin Kloppilla kuin Guardiolallakin on myös oma agendansa pelissä. He haluavat voittaa otteluita, ja avainpelaajien ollessa sivussa se vaikeutuu. Heidän puheissaan on silti järkeä. Kuka meistä tosissaan haluaa katsoa, kun kärkijoukkueet iskevät yhteen täysin puolikuntoisina? Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Kysymys ei ole vain pelaajien terveydestä, vaan myös pelin laadusta. Cityn ja Liverpoolin välien selvittely on tästä hyvä esimerkki. Valioliigan kahden tämän hetken suurimman seuran kohtaaminen oli ensimmäisen tunnin ajan juuri sitä, mitä siltä sopi toivoa. Joukkueet vaihtoivat iskuja toisensa perään, peli oli vauhdikasta ja vaarallisia tilanteita riitti. Maailman parhaat pelaajat esittivät parastaan. Kunnes pelin tempo loppui täysin. Ensimmäisen tunnin aikana ottelussa lauottiin yhteensä 16 kertaa. Jälkimmäisen puolen tunnin aikana vain kerran. Toinen puoliaika oli kuin oppikirjaesimerkki siitä, miltä jalkapallo näyttää, kun pelaajat ovat yksinkertaisesti ylittäneet oman fyysisen sietokykynsä rajat. Ottelun viimeinen puolituntinen oli hidasta ja unettavaa jalkapalloa. Se ei tarjonnut mitään pelaajille eikä katsojille. Siksi nykyisen ottelutahdin suurimpia häviäjiä ovat katsojat. Ihmiset, jotka lajin maksavat, joutuvat kauden edetessä väkisinkin tyytymään kakkoslaadun tuotteeseen, sekundaan. Loppukädessä tämä voi vaikuttaa jopa Valioliigan elinvoimaisuuteen. Täysi kausi halutaan pelata jopa tynkäkaudella läpi siksi, että jokainen ottelu tuo merkittävän summan seurojen – ja ottelut järjestävien kattojärjestöjen – kirstuun. Jokainen jalkapallotoimija haluaa osansa suunnattomista TV-rahoista, eikä tiiviistä ottelutahdista olla valmiita tinkimään. Asetelmassa piilee kuitenkin ennennäkemätön vaara. Mitä enemmän jalkapalloa huippupelaajat pelaavat, sitä heikompaa on pelin laatu ja sitä matalampi on kunkin ottelun viihdearvo. Kakkoslaadun jalkapallo voi äkkiä karkottaa ruutujen äärestä ne suuret massat, jotka lajin nykymenon lopulta kustantavat. Ja jos katsojamäärät putoavat, vaikuttaa se suoraan tulevien TV-sopimusten hintoihin. Valmentajat kuitenkin tietävät, ettei tuulimyllyjä vastaan kannata taistella. Siksi Klopp ja Guardiola eivät uhraa voimavaroja siihen, että vaatisivat muutosta ottelutahtiin. Jalkapallopäättäjät ovat yksinkertaisesti liian ahneita sitä muuttaakseen.

Nykyisen ottelutahdin suurimpia häviäjiä ovat katsojat.

Sen sijaan kahden managerin päällimmäinen kritiikki on kohdistunut Valioliigan uppiniskaisuuteen pitäytyä kolmessa vaihdossa samalla, kun kaikki muut Euroopan suursarjat ovat hyväksyneet viiden vaihdon käytön tämän kauden ajan. Ajatus viidestä vaihdosta on kuitenkin jyrkästi teilattu Valioliigan puolelta. Se väittää, että yhteensä kymmenen vaihdon käyttö tappaa täysin ottelun flow’n. Liiga ajattelee, että viiden vaihdon salliminen tekee pelistä rikkonaisen ja ikävystyttävän. Väitteen totuuspohja on olematon. Säännöt voisi hyvin laatia niin, että kummallakin joukkueella olisi edelleen käytössä kolme vaihtokertaa nykyiseen tapaan, vaikka viisi vaihtoa sallittaisiinkin. Lisäksi on ironista, että Valioliiga tässä kohdin ajattelee ottelun viihdyttävyyttä, vaikka se omalla toiminnallaan tekee kaikkensa, että pelien viihdearvo laskisi. Liigan – ja osittain fanienkin – toinen argumentti viittä vaihtoa vastaan on pelko siitä, että siitä tulee uusi normaali. He ajattelevat, että kun suurseurat kerran saavat maistaa viittä vaihtoa, ne eivät enää poikkeusajan jälkeen suostu palaamaan kolmen vaihdon käytäntöön. Tämä kertoo karua kieltään siitä, kuinka paljon kansallisten sarjojen päättäjät pelkäävät suurseurojen valta-asemaa. Onko tosiaan niin, ettei Valioliigalla ole riittävästi auktoriteettia sanoa, että viisi vaihtoa on voimassa vain tämän kauden, jonka jälkeen siirrytään normaaliin päiväjärjestykseen? Kaikkein vahvin argumentti viittä vaihtoa vastaan on kuitenkin tullut pienemmiltä seuroilta. Ne väittävät, että viiden vaihdon salliminen toisi entistä enemmän kilpailuetua suurseuroille, jotka voisivat paremmin hyödyntää laajaa pelaajarinkiään. Tässä on tietysti perää. Seurat, joilla on ottelun edetessä heittää kentälle viisi maajoukkuetason pelaajaa, olisivat sääntömuutoksen selvimmät voittajat. Ja tämän tietävät myös Klopp ja Guardiola. Toisaalta voidaan ajatella, että loukkaantumisten lisääntyessä tilanne on sama joka tapauksessa. Kun jouluun mennessä jokainen seura joutuu peluuttamaan täysin puolikuntoisia avainpelaajia, eivätkö silloinkin voittajia ole ne, joilla on varaa kierrättää joukkuettaan eniten? Ja jos ajattelemme, että jokainen seura menettää jossain kohtaa kautta kolme tärkeintä pelaajaansa rasituksen myötä, niin kummat tästä kärsivät enemmän; ne, joilla on nostaa tilalle lähes samantasoisia pelaajia, vai ne, joilla ei tätä mahdollisuutta ole? Siksi voidaankin väittää, ettei viiden vaihdon salliminen todellisuudessa muuttaisi voimasuhteita niin paljon kuin yleisesti ajatellaan. Päinvastoin. Pelaajien rasitusmäärän helpompi kontrolloiminen tarjoaa sen pienen mahdollisuuden, että jotkin seurat saavat pidettyä joukkueensa terveenä läpi kauden. Tällä voi olla suuri merkitys esimerkiksi Evertonin kaltaiselle seuralle, joka tosissaan yrittää haastaa kärkikuusikon, mutta joka on lähes täysin riippuvainen muutamasta yksittäisestä pelaajastaan. On sitä paitsi väärin ajatella, että oikea tapa tasoittaa joukkueiden välisiä voimasuhteita olisi pelaajien terveydellä leikkiminen. Loppujen lopuksi jalkapallon säännöillä on kuitenkin vain yksi perimmäinen tarkoitus: suojella pelaajia. Tätä tavoitetta nykyiset säännöt eivät tällä hetkellä täytä. Näinä poikkeusaikoina, kun kaikkea muuta tuntuu olevan liian vähän, jalkapalloa on jopa liian paljon. Kannattajat kuitenkin palaavat kerta toisensa jälkeen vastaanottimien äärelle, koska jalkapallo merkitsee heille niin paljon. Ja juuri se – ihmisten lojaalius jalkapalloa kohtaan – mahdollistaa Valioliigassa liikkuvat rahamäärät. Olisi vähintään kohtuullista, että vastapainoksi liiga osoittaisi kantavansa vastuun pelaajien terveydestä, ja sitä kautta tuotteensa laadusta. Nyt näyttää siltä, että tähän lopputulokseen ovat tulleet loputkin valioliigavalmentajat. Torstaina saatujen tietojen mukaan viidellä vaihdolla on jo enemmistön kannatus managerien keskuudessa. Viiden vaihdon salliminen olisi lopulta sekä seurojen että kannattajien etu. Jos huippupelaajat pysyvät terveinä, johtaa se väistämättä reilumpaan kilpailuasetelmaan ja viihdyttävämpään jalkapalloon. Se puolestaan johtaa parempaan tuotteeseen, joten viisi vaihtoa olisi ennen kaikkea Valioliigan etu. Sillä jos se aikoo tarjota katsojille kakkoslaatua läpi kauden, äänestävät nämä lopulta lompakoillaan. Ja sillä voi olla merkittävä vaikutus siihen taloudelliseen etulyöntiasemaan, joka Valioliigalla tällä hetkellä muihin sarjoihin nähden on.

LUE MYÖS: