Näkökulma: Chelsea ei voita Frank Lampardin alaisuudessa mestaruuksia yhden syyn takia – hän osaa vain hurjastella

Kun Frank Lampard aloitti Chelsean päävalmentaja, reaktiot olivat kahdenlaisia.

Toisaalta oli helppo ajatella, että loistavan pelaajauran pelannut ja viime kaudella Derbyn peräsimessä Mestaruussarjan nouskarsintoihin asti edennyt Lampard palauttaisi Chelsean hengen Maurizio Sarrin sekaisten aikojen jälkeen. Toisaalta epäilijöitä oli. Lampard on valmentajana vielä äärimmäisen kokematon.

Alku on ollut tulosten valossa lupaava. Chelsea on Valioliigassa kiinni Mestarien Liigaan oikeuttavissa paikoissa. Mestarien Liigan lohkovaiheessa se taistelee jatkopaikasta. Tämän illan trilleri Valenciaa vastaan tulee ratkaisemaan paljon.

Tulosten takana olevat numerot todistavat Chelsean pelaamisen potentiaalin. Kahden pisteen ottelutahti kivikovassa Valioliigassa ei ole huono alkutahti. 28 tehtyä maalia 13 ottelussa Valioliigassa on hyvä saldo. Chelsean maaliodote 13 ottelusta on sarjan toiseksi paras Manchester Cityn jälkeen – Chelsea on siis luonut enemmän maaliodottamaa kuin Liverpool tai Leicester.

Mutta, kysymysmerkit ovat oman maalin suojelussa. Chelsean ajoittain holtittomasti virtaava pallonhallinta antaa vastustajille vastaiskun paikkoja.

Chelsea on päästänyt peräti kahdeksanneksi eniten maaleja Valioliigassa. Mestarien Liigassa Lampardin suojatit ovat päästäneet kuusi maalia neljässä ottelussa. Nämä ovat liian suuria numeroita.

Esimerkiksi Manchester Cityn taannoin tekemä tasoitusmaali Chelsean verkkoon oli paljon puhuva. Palloa työnnettiin keskikaistalla negatiiviseen peliasentoon vartioidulle pelaajalle, City katkaisi ja iski vastaan. Esimerkiksi Pep Guardiolan joukkueet tunnistavat, milloin edistävä syöttö annetaan ja milloin ei.

Chelsean pelaamisessa tätä tunnistamisen prosessia ei niin vahvasti ole. Rakentelussa hurjastellaan useammin eteenpäin, kuin haetaan etuja muotojen kautta. Tämän ongelman mukana pelin virran kontrolli katoaa.

Chelsean pallollista pelaamista kuvaavat parhaiten sanat hurjastelu ja holtittomuus.

On toki totta, että Chelsean päästetty maaliodottama on himpun verran toteutumaa pienempi. Vastustajat ovat siis rokottaneet maalipaikoistaan Chelseaa kovalla kädellä. Osa tästä on sattumaa, mutta osa sitä, ettei Chelsean maalivahtiosasto pysty torjumaan vastustajan maalipaikoissa keskimääräistä paremmin.

Se taas voi johtua kahdesta asiasta. Toisaalta se voi johtua maalivahdin torjuntataidoista ja toisaalta siitä, että vastustajien maalipaikat tapahtuvat isoissa tiloissa ja ilman häirintää. Häirinnän ja peiton asteet hämäävät usein maaliodottamia ja toteutumia.

Fakta on silti se, että Chelsean päästetty maaliodottama on silti hieman liian suuri. Sitä pitäisi pystyä pienentämään. Sitä voi Chelsea pienentää lisäämällä pallollisen pelin kontrollia tai puolustamalla paremmin isoja tiloja ja hetkiä, kun kenttä on menetysten jälkeen auki.

Vain tällaisten asioiden kautta Chelsealle avautuisi tie Valioliigan mestaruustaisteluun ja Mestarien Liigan voittotaisteluun.

Onko Lampardilla tähän työkaluja? Alkukausi on näyttänyt, että toistaiseksi hänellä ei sellaisia ole. Alkukausi on näyttänyt, että Lampardilla on joitakin pelin palikoita maalipaikkojen luomista ajatellen ihan hyvin käsissään, mutta Valioliigan hurjassa managerikentässä se ei tahdo riittää todelliseen mestaruustaisteluun.

Tänä päivänä pitää osata yhdistää pallollinen hurjastelu ja pallollinen kontrolli. Toistaiseksi Lampardin Chelsea osaa vain hurjastella.