Kommentti: Unohtakaa Englanti – tällä nipulla ei maailmanmestaruutta voiteta

Englanti varmisti paikkansa ensi kesän MM-kisoihin, kun joukkue kaatoi eilen illalla Slovenian maalein 1-0.

Kisapaikan varmistuminen on luonnollisesti nostanut taas kerran odotukset pintaan. Joko nyt Englanti juhlisi arvokisavoittoa sitten vuoden 1966? Vastaan lyhyesti: ei.

Englanti lunasti kisalippunsa toiseksi nopeimmin Euroopassa (jos isäntämaa Venäjää ei lasketa). Vain Belgia ehti ennen Englantia, ja Saksa oli Englannin kanssa yhtä vikkelä. Eikö siis Englannin pitäisi olla vahvoilla?

Tokihan Englannin tilastot näyttävät hyviltä. Yhdeksän karsintaottelua, joista seitsemän voittoa ja kaksi tasapeliä. Maaliero murskaava 17-3. Mutta. Lohko F ei kaikella kunnioituksella ollut alun perinkään erityisen kova lohko. Englannin vastustajina Skotlanti, Slovakia, Slovenia, Liettua ja Malta.

MM-karsintojen lomassa Englanti on pelannut kolme harjoitusottelua oikeasti kovia maita vastaan. Niistä Kolme leijonaa ei voittanut yhtään. Espanjaa vastaan kotona 2-2-tasapeli, ja vieraissa tappiot Saksalle sekä Ranskalle.

Materiaali melko keskinkertainen

Englannin maajoukkueen kohdalla tapahtuu vuodesta toiseen jonkinlainen näköharha. Materiaalia erehdytään luulemaan paremmaksi, kuin se todellisuudessa onkaan. Ehkä se johtuu Valioliigan vahvasta medianäkyvyydestä, tiedä häntä.

The Times antoi aika rajulla kädellä kritiikkiä Englannille eilisen esityksen jälkeen. Lehdessä puhuttiin muun muassa äärimmäisen tylsästä pelistä ja siitä, ettei päävalmentaja Gareth Southgaten käytettävissä oleva materiaali ole kovin kummoinen. No, tottahan tuo on. Verrataanpa Englannin materiaalia maailman tämän hetken kärkimaihin: Saksaan, Brasiliaan, Espanjaan ja Ranskaan.

Englannin maalivahdit ovat ykkösvahteja niinkin kovissa seurajoukkueissa kuin West Ham, Stoke, Everton, Burnley ja Southampton. Samaan aikaan Espanjan ykkönen on Man Unitedissa, Ranskan veskari Tottenhamissa, Saksan Bayern Münchenissä ja Brasilian maalivahtikaksikko pelaa Romassa ja Man Cityssä.

Puolustuksessa Englannilla on Kyle Walkerin, John Stonesin, Chris Smallingin, Gary Cahillin ja Ryan Bertrandin kaltaisia nimiä. Ihan ok, mutta ei kestä vertailua kärkimaihin. Esimerkiksi Brasilian puolustuslinjassa luutivat Dani Alves, Marquinhos, Miranda ja Alex Sandro. Ja penkillä on vielä Thiago Silva. Espanjan linjan muodostavat ehkä tämän hetken paras oikea pakki Daniel Carvajal, Sergio Ramos, Gerard Piqué ja Jordi Alba.

Keskikentällä on ihan sama juttu. Siinä missä Ranskalla on heittää kentälle vaikkapa Paul Pogba, N’Golo Kanté ja Thomas Lemar, Englannin parhaimmistoa ovat Jordan Henderson, Eric Dier, Adam Lallana ja Dele Alli. Voi olla, että tästä nelikosta vain Alli mahtuisi kärkimaiden avaukseen.

Tietyllä tapaa aika paljon kertoo se, että eilisillan ratkaisevassa ottelussa Englannin avauksessa nähtiin Alex Oxlade-Chamberlain. Jos nyt suoraan puhutaan, niin eihän Oxilla olisi mitään mahdollisuuksia vaikkapa Espanjan kisajoukkueeseen.

Toki sen verran on sanottava, että hyökkäyksessä Englannilla on Harry Kane, joka kuuluu ihan maailman eliittiin omalla pelipaikallaan. Marcus Rashford ja Raheem Sterlingkin ovat hyvän tason pelaajia, mutta samaan aikaan vaikkapa Brasilian hyökkäystrion muodostavat Neymar, Gabriel Jesus ja Philippe Coutinho.

Harjoituspelit kertovat poikkeuksellisen paljon

Englannin onneksi jalkapallo ei ole täysin materiaalipeli. Sen on näyttänyt näissäkin karsinnoissa Argentiina, joka konttaa bolivioita ja peruja vastaan, vaikka joukkueessa palloilevat Lionel Messi, Paulo Dybala, Ángel Di María ja kumppanit.

Kollektiivin merkitys on ollut alati kasvussa. Mutta onko Englanti tarpeeksi hyvä joukkuepelissäkään? Onko joukkueella pelillistä identiteettiä? Kuka tietää, mikä on The England Way?

Englanti on toki pystynyt hallitsemaan peleissään pelivälinettä ja maalintekoyrityksiäkin sille on kirjattu melko hyvin. Mutta onko pelin virta ollut täysin hallussa? Onko pelaamisessa tarpeeksi toisteisia malleja, jotta todennäköisyys maalinteolle saadaan maksimoitua?

Englanti pelaa marraskuussa kaksi harjoitusottelua. Vastaan asettuvat Saksa ja Brasilia. Harjoitusottelut ovat usein luonteeltaan vähän niin ja näin, mutta nyt ne voivat kertoa aika paljon. Kovin montaa peliä kun ei enää pelata ennen MM-kisoja.

Noita kahta kohtaamista kannattaa seurata tarkasti. Jos Englanti on pelillisesti selvästi huonompi, sen mahdollisuudet MM-juhliin ovat hyvin pienet. Mutta jos Englanti pystyy pelaamaan tasaväkisesti Saksaa ja Brasiliaa vastaan, olen valmis kääntämään takkini ainakin osittain Englannin suhteen.

Jaakko Perttilä
Twitter: @JaakkoPerttila