Manchester Unitedin entinen puolustaja Rafael da Silva ei viihtynyt alkuunkaan Louis van Gaalin valmennettavana.

Nykyään Başakşehirissa pelaava Rafael, 30, edusti Unitedia vuosina 2008-2015. Valtaosan ajastaan Manchesterissa hän pelasi legendamanageri Sir Alex Fergusonin alaisuudessa, mutta hän ehti työskennellä myös David Moyesin ja van Gaalin kanssa.

Van Gaal siirtyi Unitediin kesällä 2014, josta alkoi Rafaelin viimeinen vuosi Manchester Unitedissa. Brasilialaispakki kärsi kauden aikana loukkaantumisista, mutta ei saanut pelikuntoisenakaan juurikaan vastuuta.

Rafaelille riitti, ja hän siirtyi kesällä 2015 Lyoniin. Vuotta myöhemmin myös van Gaal lähti Manchesterista, kun hän sai potkut. Rafael kertoi The Athleticin haastattelussa, että hollantilaisluotsi oli yksi hänen uransa surkeimmista valmentajista.

– Monet ystäväni soittivat minulle, kun van Gaal nimitettiin manageriksi. En ollut uskoa sitä, sillä monet sanoivat minulle, ettei hän pidä brasilialaisista meidän pelityylimme takia. Minulle sanottiin, että ”ihan ensimmäiseksi hän heittää sinut ulos”. Se oli itse asiassa vasta toinen asia, koska ensimmäisenä päivänään hän ei puhunut minulle mitään.

– Toisena päivänä hän sanoi, että voin lähteä. En ollut edes harjoitellut ja hän sanoi niin. En voinut uskoa sitä. Ryan Giggs yritti puolustaa minua paljon. Puhuin hänen kanssa, enkä ymmärtänyt tilannetta, koska en ollut edes saanut mahdollisuutta näyttää osaamistani van Gaalille harjoituksissa.

Rafael pelasi Manchester Unitedissa 170 ottelua ja voitti seurassa kolmesti Valioliigan. Kuva: Getty Images

– Hän vain tuli ja sanoi, että voin lähteä. Hän ei sanonut mitään syytä. Hän sanoi, että ”Sinä et pelaa tällä kaudella. Minä en peluuta sinua. Jos haluat lähteä, voit lähteä.” Minä yritin vielä taistella paikastani. Jäin hänen alaisuuteensa yhdeksi vuodeksi. Se oli todella vaikeaa. Hän on yksi huonoimmista ihmisistä, joiden kanssa olen työskennellyt.

Rafaelin mukaan van Gaalilla oli tapana pitää päivittäin puheita eri aiheista. Hänen mielestään hollantilaismanageri vain tykkäsi omasta äänestään.

– Joka päivä aamiaisen, lounaan tai yhteisen päivällisen jälkeen hän puhui kaikille vartin ajan harjoituksista, siitä mitä on tapahtunut, kaikesta, elämästä. Tiedätkö sen tunteen, kun lakkaa kuuntelemasta jonkun juttua, koska hän puhuu niin paljon?

– Hän halusi näyttää, että hän osaa puhua, mutta hän teki sitä joka päivä ja koko ajan! Meidän oli odotettava, että kaikki ovat syöneet ruokansa ennen kuin saimme lähteä, mikä oli ok. Mutta sitten me katsoimme hänen puhumistaan 15 minuutin ajan. Ja kaikella kunnioituksella, hän jauhoi paskaa. Tämä on totuus. Se oli paskaa.