Näkökulma: Eddien Howen ja Bournemouthin päättynyt rakkaustarina luo painetta Valioliigan managerimarkkinoille – seuraava työpaikka on Howen kannalta ratkaiseva

Eddie Howen ja Bournemouthin tarina on 2000-luvun upeimpia brittikentillä. Piste. Howe otti Kirsikat komentoonsa 31-vuotiaana joulukuussa 2008 joukkueen rypiessä Kakkosliigan peräpäässä. Siitä alkoi matka, joka huipentui seitsemän vuotta myöhemmin Valioliiga-nousuun. Välissä Howe kävi yhdeksän kuukautta Burnleyssä, mutta palasi etelärannikolle lokakuussa 2012, äitinsä menehtymisen jälkeen. Howen ja Bournemouthin tarinan ensimmäinen luku ei kuitenkaan ollut brittien perinteisen lomakaupungin ylpeyden nostaminen Konferenssin porteilta Ykkösliigaan ja myöhemmin Valioliigan keskikastiin. Howe varttui Verwoodin pikkukaupungissa, reilun 20 kilometrin päässä Bournemouthista. Topparina pelannut Howe edusti The Cherriesiä jo junioritasolla. Kaksi ottelua Englannin alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa pelanneen Howen ammattilaisura päättyi 29-vuotiaana – missäpä muuallakaan kuin Bournemouthissa. Howen 272 virallisesta ottelussa, 270 taittui kirsikoiden punamustassa raitapaidassa. Howe on ollut yhden seuran mies pikkupojasta tähän päivään. Se lienee samalla suurin syy, miksi verwoodilainen on pysynyt Dean Courtilla, vaikka hänestä on kohistu jo monta vuotta. Ehkä Howe on rakastanut seuraa liikaa? Ehkä hän ei ole uskaltanut lähteä? Luultavasti molempia.

Väistämätön tapahtui

Bournemouth nousi Valioliigaan rytmikkäällä lyhytsyöttöpelillä. Pääsarjatasolle nimetön joukkue onnistui määrittämään pelin virtauksen pallon kanssa myös sarjaporrasta ylempänä – ja hurmasi. Bournemouthin identiteetti kuitenkin muuttui ajan kanssa. Aloitteellinen pelitapa kehittyi hiljalleen, kausi kaudelta reaktiivisempaan suuntaan. Viimeistään viime kaudella Bournemouth oli muuttunut pallonhallintajoukkueesta vastaiskuporukaksi.

Pelitavallisen muutoksen voi huomata pallonhallintatilastoista. Kahdella ensimmäisellä pääsarjakaudellaan Bournemouth hallitsi palloa 51 ja 51,3 prosenttisesti. Päättyneellä kaudella pallonhallintaprosentti putosi lukemaan 45,6. Se oli sarjan kuudenneksi pienin. Muun muassa Roy Hodgsonin Crystal Palace hallitsi pelivälinettä Howen ryhmää enemmän. Tietyllä tapaa Bournemouthin putoaminen oli kuitenkin ajan kysymys. Seura on pieni. Kotipyhättö, vajaat 12 000 katsojaa vetävä Dean Court oli monta vuotta sarjan selkeästi pienin stadion. Bournemouth pelasi maan kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolla ensimmäistä kertaa kaudella 1987-88, toiseksi korkeimmalla 2013-14. Pienen seuran status ei kuitenkaan tarjoa Howelle vapaudu vankilasta -kortti. Seuraava askel jäi ottamatta. Bournemouth vaikutti debyyttisesongin jälkeen vakaalta keskikastin porukalta, mutta silti myös potentiaaliselta putoamistaistoon notkahtajalta. Englantilainen epäonnistui vuosien varrella etenkin joukkueen vahvistamisessa. Valioliiga-taipaleensa aikana Bournemouth käytti uusiin pelaajiin 275 miljoonaa euroa. Huippuhankinnoiksi osoittautuivat lopulta vain Nathan Ake, David Brooks ja ilmaisella siirrolla tullut Joshua King. Floppeja taas löytyy vino pino: Jordon Ibe, Arnaut Danjuma, Dominic Solanke, Asmir Begovic, Jermain Defoe, Max Gradel, Lewis Grabban… Ydinryhmästään Howe repi maksimit irti kausi kauden perään. Jotain heikoista peliliikkeistä siirtomarkkinoilla kertoo se, että seura nettosi viimeisen viiden vuoden pelaajamyynneillä vain vajaat 80 miljoonaa euroa, kun putoamisen jälkeisiä myyntejä ei oteta huomioon. Ainoastaan Tyrone Mingsistä maksettiin yli 20 miljonaa. Howe ei myöskään onnistunut ratkaisemaan peräpään ongelmia. Tämä osoittautui lopulta tuhoisaksi joukkueen pelitavan kehityttyä regressiivisempään suuntaan. Parhaimmillaan Bournemouth päästi 61 takaiskua, pahimmillaan 70. Hieman yksinkertaistaen, kirsikoiden varsi katkesi tällä kaudella, koska hyökkäyspään tehot ehtyivät. Joukkue teki vain 40 maalia, kun viime kaudella verkko pölisi vastustajan päässä 56 kertaa. Pudotus ei johtunut pelkästään huonosta viimeistelystä, sillä joukkueen maaliodottama sukelsi lähes 59 maalista 44 osumaan.

Seuraava siirto ratkaiseva

Viisivuotisen Valioliiga-taipaleen alkuvuosina Howen tähti nousi pilven reunaan. Hänestä puhuttiin Arsene Wengerin mahdollisena seuraajana, tulevana Englannin A-maajoukkueen pääkäskijänä. Matkan varrella kohina kuitenkin laantui.

Silti, Howe on arvossaan brittikentillä. Vaikka virkaikää löytyy, on mies 42-vuotiaana vielä nuori manageri. Howen osakkeita tuskin laskee sekään tosiasia, että hän on yksi harvoista englantilaisista huippumanagereista. Managerin osa on kuitenkin armoton. Jokaisella kierroksella viheriöillä avaa 220 pelaajaa. Managereita on vain 20. Se, että on tehnyt nuorella iällä hyvää työtä jossain, ei automaattisesti tarkoita nousujohteista uraa. Varoittavia esimerkkejä löytyy. Garry Monk, 41, keräsi suitsutusta Swanseassa, mutta on sittemmin taantunut keskikastin Mestaruussarja-manageriksi. Monkin edeltäjä, Joutsenet liigacupin mestariksi johdattanut ex-pelaajasuuruus Michael Laudrup on potkujensa jälkeen valmentanut pari pestiä Qatarissa. Kahteen vuoteen juutti ei ole luotsannut missään. Howe on siis tienhaarassa. Seuraava pesti määrittää pitkälti sen, mihin suuntaan urakehitys heilahtaa.

Painetta markkinoille

Howe tuskin ottaa mitään työtä ennen kauden alkua. Todennäköisesti hän odottaa tarjouksia Valioliigasta, joita tipahtelee ennen pitkää syksyn edetessä. Vapaana oleva Howe tuo samalla mielenkiintoisen lisäelementin Valioliigan valmentajakaruselliin. Keskikastin ja häntäpään seurojen johdoissa liipaisinsormi saattaa olla lähempänä potkunappia juuri Howen takia. Yksi looginen vaihtoehto olisi West Ham. Jälleen yhden surkean kauden räpiköinyt itälontoolaisseura antoi David Moyesille tulevan kauden loppuun ulottuvan sopimuksen. Vanhan liiton skotti pitää Hammersin kyllä sarjassa, mutta kehitystä hänen alaisuudessaan on turha odottaa.

West Ham olisi Howelle iso riski, mutta toisaalta myös suuri mahdollisuus. Jos hän saisi laadukkaalla materiaalilla vuosia alisuorittaneen joukkueen järjestykseen, tarjoaisi Itä-Lontoo hyvän paikan rakentaa pidemmän aikavälin prosessia. Hammers kaipaa tällä hetkellä juuri Howen kaltaista pelitapavalmentajaa. Punainen lanka jäi aikanaan Bolyen Groundille. Toinen resursseihinsa nähden alisuorittanut seura on Everton. Carlo Ancelotti on sen kokoluokan nimi, että ihan heti vaihdos ei tapahtuisi. Kokeneen italialaisen edelliset pestit Bayern Münchenissa ja Napolissa ovat kuitenkin päättyneet potkuihin juuri toisella kaudella. Pienemmistä seuroista Howen perään saattaa katsella ainakin täpärästi säilynyt Aston Villa. Mahdollisesti myös Crystal Palace, jos Kotkat haluavat modernisoida paikalleen jämähtänyttä ”hodari-palloa”. Isoihin pesteihin Howe ei ole näillä näkymin tyrkyllä. Tottenhamia ei kuitenkaan kannata täysin poissulkea. Spursin peli ei ole kehittynyt olennaisesti Jose Mourinhon aikana, vaikka joukkue teki kiitettävästi tulosta restartin jälkeen. [readmore from=Näkökulmat] Heikon kauden pelannut Spurs jopa ylisuoritti todennäköisyyksiin nähden. 61 maalia oli 12 maalia sen odottamaa enemmän, 47 päästettyä maalia seitsemän vähemmän kuin xG-lukema lupasi. 59 pistettä taas ylitti Spursin pisteodottaman lähes 10 pisteellä. Tämä ei ole kestävä tie. Mourinhoa suojelee kuitenkin Spurs-johdon hänelle antama rahakas, lähes 17 miljoonan euron vuosiansiot tuova sopimus, joka ulottuu kevääseen 2023. Kaiken järjen mukaan satumaisen upeaa työtä kotikulmien pikkuseurassa tehnyt Howe valmentaa Valioliigassa ensi kaudella. Sikäli siis, kun miehellä on halua palata sorvin ääreen jo tulevalla kaudella. Lähteet: WhoScored, Understat, Transfermarkt

LUE MYÖS: