Manchester City lähtee Valioliigan uudelle kaudelle tilanteessa, jossa sillä on sarjassa vain hävittävää. Sadan pisteen rajan viime kaudella rikkonut joukkue on, esimerkiksi Liverpoolin merkittävästä vahvistumisesta huolimatta, ylivoimainen suosikki mestariksi myös keväällä 2019.

Cityn suurin uhka tuleekin sisältä, tosin ei samalla tavalla kuin kaupungin punaisessa leirissä. Seura, jossa kaikki on päällisin puolin hyvin – ellei täydellisesti – tarvitsee sparrausta vaikka sitten keinotekoisesti.

– Jotkut teistä pelaavat paremmin, olleessaan suuttuneita minulle. Joten jos vihaatte minua, näyttäkää se, sanoo Pep Guardiola uuden City-dokumenttielokuvan trailerissa.

Manageri tietää mistä puhuu, ja mistä naruista vedellä.

– Joskus pukuhuoneen kiivaassa tunnelmassa tulee sanottua kaikenlaista. Toisaalta on tilanteita, joissa kaikkeen voi ottaa etäisyyttä, joissa analysointi on helpompaa. Joitakin pelaajia pitää halata, kun he suoriutuvat erinomaisesti. Toisinaan taas jotkut pelaavat paremmin, kun heille ei edes puhu.

Jokaiselle Minä, Zlatan Ibrahimović -kirjan lukeneelle viimeinen lause tuo varmasti mieleen ruotsalaisen ajan Barcelonassa. Guardiola lienee siis yrittänyt kylmää taktiikkaa myös tämän suhteen, nykyistä ilmeisesti heikommalla menestyksellä.

Kaikki edellä mainittu on varmasti totta ja toimivaa. Mutta se on myös sanahelinää, jollaiseen tämän päivän City-luotsilla on varaa. Se on osin samanlaista sumuverhoa, kuin mitä José Mourinho joukkueittensa menestyksen eteen tutusti päästelee. Managerien lausuntoja pitää tällä tasolla aina tulkita monesta kulmasta.

City eli siirtoikkunan aikana yhtä rauhallisesti kuin sen mestaruuden ratketessa viime keväänä; voisi helposti uskoa, että Guardiola oli myös nyt enimmäkseen golfkentällä. Joukkueella on toki ylivertainen asema myös siirroissa; sen luokse tullaan, sen ei tarvitse metsästää pelaajia. Riyad Mahrezin tulo jo verrattain varhaisessa vaiheessa joukkueeseen alleviivaa sen luksus-tasoa. Toki algerialaisesta maksettiin avokätisesti, mutta seuran omistajille tuo ei ole mikään juttu. Siinä, missä Mahrez oli Leicesterissä supertähti, saattaa hän alkavalla kaudella katsella pelejä myös penkin puolelta, ainakin ajoittain.

Guardiola käyttää aiemmin mainitsemastaan provosoinnin/provosoitumisen tyylistä esimerkkinä Leroy Sanén jäämistä Saksan MM-ryhmästä.

– Ei elämä ole helppoa. Kyse on siitä, miten yksilö reagoi vaikeisiin aikoihin, pystyykö hän käyttämään ne vahvistuakseen. Leroyn tavoite on jatkuvuus; vaikka viime kausi oli häneltä loistava, se oli vain yksi kausi. Jos hän pystyy toistamaan vastaavan, on maajoukkuekomennusta isoissa turnauksissa vaikeaa estää.

Sama pätee Manchester Cityn tilanteeseen Valioliigassa. Itse asiassa sen ei edes tarvitse toistaa viime kauden esitystä voittaakseen jälleen. Kokonaiset jalkapallojoukkueet eivät voi olla kuin mäkihyppääjiä, jotka yhdellä kaudella loistavat, toisella eivät selviydy kisoihin asti. Todistamisen taakka on nyt täysin muilla tahoilla.

Aiheet Manchester City Pep Guardiola