Näkökulma: Newcastle Unitedista tulossa maailman rikkain jalkapalloseura yhdessä yössä – mitä kaikkea se tarkoittaa?

© Kuva: Getty Images

Mike Ashley on myymässä Newcastle Unitedin.

Ihan kuin tästä olisi lukenut joskus aiemminkin. Irvailu sikseen. Nyt Mike Ashley on ilmeisesti ihan oikeasti myymässä Newcastle Unitedin.

Ostaja ei ole mikään miljonääri. Eikä miljardööri. Ei mikään liikemies tai -nainen (tai no, vähän sitäkin, mutta palataan siihen myöhemmin). Todellinen ostaja – jos kauppa toteutuu – on lukuisiin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistynyt Saudi-Arabian valtio. Jos Valioliiga hyväksyy kaupan, Newcastlesta tulee kertaheitolla maailman rikkain jalkapalloseura. Palataan siihenkin vähän tuonnempana.

Tähän koko kauppasaagaan liittyy valtavasti erilaisia ulottuvuuksia. Aloitetaan Ashleysta, joka osti Newcastlen vuonna 2007.

Epärehellinen mulkero

Ashley on sellainen aika perustavanlaatuinen mulkku. Valtavan rikas (omaisuutta lähes 2,3 miljardia euroa), mutta samalla valtavan itsekäs, huonotapainen ja kaiken lisäksi huono työssään jalkapalloseuran johtajana.

Ashley on käyttänyt Newcastlea melko häikäilemättömästi urheiluvarustekauppaketjunsa, Sports Directin, markkinoimiseen. Silläkin saralla Ashley on käyttäytynyt toistuvasti moukkamaisesti. Esimerkiksi vuonna 2017 Ashley löi kännipäissään kevyen 15 miljoonan punnan vedon Sports Directin osakkeen kurssikehityksestä. Sen tapauksen kanssa mentiin lopulta oikeuteen saakka, ja tuomari pelasti Ashleyn pälkähästä.

2009 kannattajat raivostuivat, kun Ashley muutti stadionin historiallisen St. James’ Park -nimen sportsdirect.com @ St James’ Park Stadiumiksi.

Aivan tässä hiljattain Ashley ilmoitti, että Sports Direct muuten pysyy auki koronaviruspandemian aikana. Pari päivää myöhemmin yhtiö perääntyi kannassaan ja sanoi noudattavansa Britannian hallituksen rajoituksia.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Mike Ashley matkalla oikeuteen. Kuva: Getty Images.

Sinänsä Ashley oli alun perin ”yksi meistä”, pidetty kannattajien keskuudessa. Hän muun muassa kävi Newcastle-kannattajien kanssa vieraspeleissä ja jäi 2008 tv-kuvien myötä kiinni siitä, että joi katsomossa olutta. Tuli sanomista Valioliigalta. Ja poliisilta.

Ehkä tuosta hetkestä alkoi tietyllä tapaa tähän päivään asti kestänyt alamäki.

Vain pari päivää tapauksen jälkeen Kevin Keegan erosi managerin paikalta, ja kannattajat alkoivat protestoida Ashleya ja urheilutoimenjohtajana toiminutta Dennis Wisea kohtaan.

Siitä taas ei mennyt kuin kymmenen päivää, kun Ashley ilmoitti, että seura on myynnissä. 28. joulukuuta tuli ilmoitus, ettei seura enää olekaan myynnissä. Tätä on nyt jatkunut viimeiset 11 ja puoli vuotta.

Ashleyn aikakaudelle on mahtunut lukuisia virhepalkkauksia niin manageri- kuin pelaajapuolella. Managerivalinnoista harva on onnistunut, eikä mitään linjaa ole ollut.

Chris Hughton osoittautui hyväksi valinnaksi, mutta jostain syystä Ashley halusi korvata hänet Alan Pardew’lla. Se valinta ei mennyt nappiin. Rafa Benítez sen sijaan oli nappihankinta, mutta Benítezinkin kanssa lopulta sössittiin, ja viime kesästä lähtien laivaa on luotsannut Steve Bruce. Juuri tällaisia täysin epäjohdonmukaisia liikkeitä on totuttu Ashleylta näkemään. Ja kannattajat ovat protestoineet.

Newcastle on suurehko seura, mutta Ashleyn aikana se on jo kahdesti pudonnut Mestaruussarjaan – tosin myös noussut saman tien takaisin Valioliigaan.

Ehkä asiat olisivat voineet jo muuttua, jos omistaja olisi vaihtunut. Syystä tai toisesta neuvottelut ovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen kariutuneet. Ehkä Ashley olisi halunnut saada enemmän rahaa, ehkä hän ei ole todellisuudessa halunnutkaan myydä. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa myynti on karahtanut kiville niin Barry Moatin, Peter Kenyonin kuin Amanda Staveleyn kanssa.

Nimi Staveley soittaa kelloja, eikö? Juuri tämän rouvan kanssa Ashley on nyt tiettävästi päässyt sopimukseen. Vaikea sanoa, miten osapuolet ovat kolmen vuoden aikana kaksi kertaa kaatuneiden myyntineuvottelujen jälkeen edelleen jatkaneet keskusteluja. Nyt se on joka tapauksessa kantamassa hedelmää.

Kuka oikeasti on ostamassa Newcastle Unitedin?

Tämän hetken tietojen mukaan lienee oikein muotoilla asia nimenomaan niin, että Ashley on tekemässä kaupat Staveleyn kanssa. Se on eri asia, kuin että Ashley olisi myymässä Newcastle Unitedin Staveleylle.

Puhutaan 300 miljoonan punnan (345 miljoonaa euroa) kaupasta, jossa Staveleyn omistamalle PCP Capital Partnersille menisi kymmenen prosentin osuus seurasta. Toiset kymmenen prosenttia ostaisi Reuben Brothersin pääomasijoitusyhtiö ja valtaosa – 80 prosenttia – seurasta menisi Saudi-Arabian Public Investment Fund (PIF) -sijoitusrahastolle.

On syytä avata tiettyjä yhteyksiä.

Aloitetaan kaupan ”kummajaisesta”, Reubenin veljeksistä, Davidista ja Simonista. Reubenin perhe on Sunday Times Rich Listin vuoden 2019 listauksen mukaan Britannian toiseksi rikkain. Omaisuutta oli tuolloin 18,7 miljardin punnan verran. David Reubenin poika Jamie istuu parhaillaan Queens Park Rangersin hallituksessa, mutta sen pestin hän aikoo jättää, mikäli Newcastle-kauppa menee läpi.

Jamie on hyvää pataa kaimansa Jamie Redknappin kanssa. Redknapp taas ehti jo paljastaa Sky Sportsilla, että hänen tietojensa mukaan Newcastle aikoo investoida isolla kädellä muun muassa pelaajahankintoihin, mikäli konsortio saa Newcastle Unitedin haltuunsa.

Lehtitietojen mukaan Reubenit olisivat saamassa hallituspaikan Newcastlessa, ja sillä pallilla istuisi perheen puolesta nimenomaan Jamie. Reubeneilla ylipäätään on ilmeisen hyvät suhteet Britannian ylimpiin päättäjiin (mukaan lukien pääministeri Boris Johnsoniin) ja seuraomistajiin. Voi hyvin olla, että Reubeneiden ottaminen kuvioon mukaan on ollut tällä tavalla strateginen veto Staveleylta ja ennen kaikkea PIF:ltä.

No kuka tämä Staveley on?

Amanda Staveleyn nettovarallisuus oli vuonna 2017 ”vain” 115 miljoonaa puntaa. Mihin häntä siis oikeastaan edes tarvitaan tässä koko kuviossa, jos PIF:llä on rahat ja Reubenin perheellä suhteet (ja huomattavasti enemmän varallisuutta kuin Staveleylla)?

Staveley on äärimmäisen hyvin verkostoitunut Lähi-idän valtaapitävien keskuudessa, ja hän on auttanut Lähi-idän kuningasperheitä tekemään lukuisia kauppoja Britanniassa.

Staveley oli muun muassa järjestelemässä sheikki Mansourin Manchester City -kauppaa vuonna 2008. Vain hieman aiemmin Staveley oli ollut auttamassa Abu Dhabin kuningasperhettä 3,5 miljardin punnan arvoisessa Barclays-pankkiin liittyneessä kaupassa.

Vuotta myöhemmin Staveley yritti hankkia Liverpoolista 49 prosentin osuuden Dubai International Capital -yhtiön puolesta. Yhtiön omistaa Dubain kuningasperhe. Se yritys jäi haaveeksi.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Amanda Staveley kuvattuna katsomossa vuonna 2008. Kuva: Getty Images.

Newcastlea Staveley tosiaan yritti ostaa ensimmäisen kerran jo vuonna 2017, mutta tuolloin yritys ei onnistunut. Nyt näyttäisi onnistuvan.

Staveley tunnetaan toki myös muista kuin Lähi-itään suuntautuneista suhteistaan. Hän seurusteli Yorkin herttuan, prinssi Andrew’n kanssa vuosituhannen alussa, ja joidenkin tietojen mukaan ehti jopa kieltäytyä prinssin kosinnasta.

Palataan futikseen. Mikä rooli Staveleylla olisi Newcastle Unitedissa? Suurikin, mikäli alueen paikallislehteä, Chroniclea, on uskominen. Sen mukaan Staveley saisi paikan seuran hallituksessa ja hän johtaisi muutosryhmää kaupan jälkeen. Sen tehtävänä olisi muun muassa palkata urheilutoimenjohtaja ja tuoda uutta verta seuran johtoryhmään.

Vuoden 2017 kaavailuissa Staveley olisi sijoittanut (omiaan tai muiden rahoja) Newcastlen pelaajahankintoihin kahden siirtoikkunan aikana yhteensä 100 miljoonaa puntaa. Toiset 100 miljoonaa olisi laitettu seuran olosuhteiden parantamiseen. Tässä vaiheessa ei tiedetä, millaisia investointisuunnitelmia konsortiolla nyt on, mutta Redknappin puheiden perusteella isoja. Se taas vaatii rahaa.

Todellinen omistaja tulee Saudi-Arabiasta

Reubenin veljekset ja Staveley tuovat kauppaan suhteet. Vaikka molemmat osapuolet ovat tavallisen rahvaan silmissä upporikkaita, todellinen raha tähän kauppaan tulee Saudi-Arabiasta. Public Investment Fund of Saudi Arabia (PIF) on ihan rehellisesti valtiollinen sijoitusrahasto. Yksi maailman rikkaimmista. Se hallinnoi 320 miljardin Yhdysvaltain dollarin omaisuutta.

PIF:n asioista päättää viime kädessä Saudi-Arabian ylin johtaja, kruununprinssi Mohammed bin Salman. Hän on rahaston puheenjohtaja. PIF:n päivittäisestä pyörittämisestä vastaa kuvernööri Yasir Al-Rumayyan. Al-Rumayyan on myös muun muassa maailman arvokkaimman pörssilistatun yrityksen, Saudi-Arabian valtion öljy-yhtiön Aramcon, puheenjohtaja. Aramcon arvo ylitti viime vuoden lopulla 2000 miljardin dollarin rajan.

Palataan 34-vuotiaaseen bin Salmaniin. Kas siinä vasta ristiriitainen hahmo.

Noustuaan Saudi-Arabian käytännön valtiaaksi kesäkuussa 2017 bin Salman ei ole aikaillut. Hän on muun muassa sallinut naisille autolla ajamisen, pienentänyt maan uskonnollisen poliisin valtaoikeuksia ja heikentänyt maan holhousjärjestelmää, joka rajoittaa naisten oikeuksia.

Bin Salman on myös pyrkinyt vähentämään Saudi-Arabian riippuvaisuutta öljystä, mikä on osaltaan yksi PIF:n tärkeimmistä tehtävistä.

Toisaalta bin Salman on kohdellut kovakouraisesti ja suoranaisen raa’asti ihmisiä ja valtioita, jotka ovat asettuneet hänen tielleen. Tässä muutamia:

  • Saudi-Arabian johtaman liittouman pommitukset Jemenissä. Väitteiden mukaan liittouma on pommittanut sotilaskohteiden lisäksi muun muassa sairaaloita, hautajaisia ja siviilien koteja.
  • Toisinajattelija-kolumnisti Jamal Khashoggin kidutus ja paloittelumurha Saudi-Arabian Turkin-lähetystössä. Väitteiden mukaan käsky on hyvin todennäköisesti tullut suoraan bin Salmanilta.
  • Qatarin kauppasaarto erimielisyyksien vuoksi.
  • Libanonin pääministerin, Saad Haririn, pakotettu eroaminen, kun hän oli käymässä Saudi-Arabiassa. Saudi-Arabiassa uskottiin, että Hariri oli Iranin tukeman Hizbollahin ohjailussa.
  • Diplomaattinen kriisi Kanadan kanssa. Kanada esitti huolensa ihmisoikeusaktivisti Samar Badawin pidätyksen vuoksi ja vaati ihmisoikeusaktivistien vapauttamista. Saudi-Arabia vastasi karkottamalla Kanadan suurlähettilään ja jäädyttämällä kaupan Kanadan kanssa.

Maaliskuussa 2019 Financial Times paljasti, että PIF oli maksanut newyorkilaiselle viestintätoimistolle, Karv Communicationsille, 120 000 dollaria kuukaudessa mainehaitan korjaamisesta. Kyseinen mainehaitta oli perua Khashoggi-tapauksesta.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on jo ehtinyt ottaa kantaa puheisiin Newcastle Unitedin ostamisesta.

– Tämä on ollut esillä jo jonkin aikaa, joten yllätys se ei ole, mutta meidän on silti oltava rehellisiä asian edessä. Saudi-Arabia yrittää käyttää Valioliigan arvokuutta PR-temppunaan ja siten siirtää huomiota pois maan hirvittävistä ihmisoikeusrikkomuksista, Amnesty International UK:n kampanjajohtaja Felix Jakens sanoi The Timesin mukaan.

Samoilla linjoilla on Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta.

– Urheilu on yksi Lähi-idän hallitsijoiden pyrkimyksistä rakentaa omia asemiaan ja parannella julkisuuskuvaansa, Alaranta sanoo Valioliiga.comille.

Lähi-idän valtakamppailu ulottuu nyt futikseen

Saudi-Arabia ei ole ensimmäinen Lähi-idän maa tai ylipäätään ihmisoikeuksia polkeva maa, joka näitä PR-temppuja yrittää. Tiedetään esimerkiksi Qatarin pyrkimykset pönkittää imagoaan jalkapallon MM-kisojen avulla. Samalla tavalla muistetaan vaikkapa Kiinan, Venäjän ja natsi-Saksan järjestämät valtavat urheilutapahtumat.

Tässä on erona se, että Lähi-idän alati jatkuva valtakamppailu on nyt ulottumassa myös futiskentille.

– Saudi-Arabia ja Qatarhan ovat olleet pitkään törmäyskurssilla. Voi kuvitella, että jos molemmat omistavat jalkapalloseuroja, niin siitäkin tulee keskinäisen kamppailun areena, Alaranta sanoo.

Mikäli Newcastle-kauppa menee läpi, tilanne on se, että käytännössä kolmella merkittävällä jalkapalloseuralla on valtio-omistaja.

Qatarin valtiolla on PSG. Virallisesti PSG:n omistaja on Qatar Sports Investment (QSI), mutta sen taas omistaa Qatar Investment Authority (QIA), joka on Qatarin valtiollinen sijoitusrahasto.

Emiraatit (tarkemmin sanottuna Abu Dhabi) ovat Manchester Cityn taustalla. Citystä omistaa 78 prosenttia Abu Dhabi United Group (ADUG), joka sinänsä on kiistänyt yhteyden Abu Dhabin hallintoon. Kiisto on hieman kyseenalainen, sillä sheikki Mansour on Emiraattien varapääministeri ja Abu Dhabin kuningasperheen jäsen.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Lähi-idän valtakamppailua käydään nyt myös futiskentillä. Kuva: Eetu Ikola.

Kun muistetaan Saudi-Arabian junailema Qatarin saarto, tilanne näyttäytyy erittäin mielenkiintoisena. Toisaalta taas Saudi-Arabia ei ole Alarannan mukaan saanut Qataria sellaiseen jamaan kuin olisi halunnut.

– Näytti siltä, että Saudi-Arabia saa kaikki muut maat Qataria vastaan ja Qatar joutuisi altavastaajaksi, mutta nyt ollaan siinä tilanteessa, että Saudi-Arabian rakentama liittouma ei ole kauhean menestyksekkäästi toiminut. Qatarilla on kuitenkin alueellisena tukijana Turkki, Alaranta sanoo.

– Taisteluasetelma sinänsä vallitsee yhä tänäkin päivänä. Ja voisin tosiaan kuvitella, että molemmat yrittävät rakentaa imagoaan länsimaissa jalkapalloseurojen avulla.

Entä miten tässä tilanteessa näyttäytyy Cityn taustalta löytyvä Emiraatit?

– Se on Saudi-Arabian liittolainen, mutta sillä on omiakin intressejä, Alaranta arvioi.

Eli Newcastle ja Man City vastaan PSG? Englanti vastaan Ranska?

Tavallaan, mutta ei niin tiukasti kuin saattaisi luulla. Muistetaan esimerkiksi, että Saudi-Arabian tässä kaupassa käyttämä luottohenkilö Staveley on junaillut kauppoja myös Qatar Investment Authorityn (QIA) laskuun. QIA taas omistaa PSG:n Qatar Sports Investmentin kautta.

Eivätkä jakolinjat muutenkaan ole niin periaatteellisen ehdottomia. Ihan jo alkaen siitä, että Staveley on nainen, mikä nyt ei ole se kaikkein vahvin lähtötilanne äärivanhoillisessa Saudi-Arabiassa. Ja Staveleyn puoliso taas on iranilainen Mehrdad Ghodoussi. Shiialainen Iran taas on sunnilaisen Saudi-Arabian arkkivihollinen Lähi-idän valtakamppailussa.

Miten päin Newcastle-kannattajien pitäisi olla?

Ensi tiedot kertovat, että Newcastlen kannattajat ovat ottaneet hyvillä mielin vastaan uutiset omistajavaihdoksesta. Ei sinänsä ihme. Kannattajat ovat pääsemässä eroon johtajana totaalisen epäkelvosta Mike Ashleysta. Samalla Newcastle Unitedista on tulossa yhdessä yössä maailman rikkain jalkapalloseura.

Luit oikein sen, mitä ihmiset eivät vielä tässä vaiheessa ehkä ymmärrä. Newcastle United on pian satumaisen rikas (jos kauppa menee läpi). Rikkaampi kuin Man City, PSG, Liverpool, Man United, Barcelona, Real Madrid… Rikkaampi kuin mikään muu jalkapalloseura.

Saudien kuningasperheen yhteenlaskettu varallisuus on joidenkin arvioiden mukaan 1,4 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Qatarin kuningasperheen varallisuus on 335 miljardia ja Abu Dhabin kuningasperheen 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Kokonaan toinen asia on, miten paljon rikkauksia voidaan käyttää. UEFA:n FFP-sääntöjen tarkoitus on, että seurat voivat käyttää rahaa vain sen verran kuin ne omalla jalkapallotoiminnallaan ansaitsevat.

Aiemmin FFP-sääntöjä saattoi kiertää vaikkapa täysin absurdeilla sponsorisopimuksilla. Vanhaan aikaan saudiomistajat olisivat voineet esimerkiksi laittaa Aramcon tililtä pari miljardia puntaa sponsorirahaa Newcastlelle. Mutta säännöt ovat tiukentuneet jatkuvasti – ja tiukentunevat yhä. Enää ei välttämättä pääse rahalla tai ”aa sori, emmä tiennyt” -tyyppisellä vastauksella pälkähästä.

Citylle langetettiin jo kahden vuoden porttikielto europeleihin. Tuollainen rangaistus on todella tuntuva – paljon tuntuvampi kuin rahallinen sakko – koska se vesittää juuri sen tavoitteen, jota Lähi-idän valtiot näillä seuraomistuksillaan havittelevat.

On siis todennäköisesti niin, että Newcastle United kyllä saa nykyiseen verrattuna lisää rahaa ihan operatiiviseen käyttöön, mutta rajoitin on pidettävä koko ajan päällä FFP-sääntöjen vuoksi. On siis melko varmaa, että Newcastlea ei kyetä nostamaan yhtä nopeasti aivan futismaailman huipulle kuin Man Cityä.

Raha on yksi asia, osaaminen toinen. Cityssä tehtiin ensimmäisten kukkoiluhankintojen jälkeen loistavia strategisia päätöksiä, kun toimitusjohtajaksi palkattiin Ferran Soriano, urheilutoimenjohtajaksi Txiki Begiristain ja lopulta päävalmentajaksi Pep Guardiola. Lisäksi seuran olosuhteet laitettiin aivan viimeisen päälle kuntoon. Tässä Abu Dhabi on voittanut Qatarin, jos tällainen vertaus sallitaan. Qatarin PSG kun on enemmän keskittynyt keräämään palstatilaa maailmanennätyshankinnoilla.

Jää nähtäväksi, kumman linjan Saudi-Arabia tässä suhteessa valitsee. Tämän hetken tietojen mukaan urheilupuolen strategisten valintojen suhteen paljon lepää Amanda Staveleyn harteilla.

Kolmas asia on eettinen puoli. Ei Newcastle-kannattajia oikein voi siitä syyttää, että he iloitsevat mahdollisesta omistajavaihdoksesta. Etenkään kun lehtitietojen perusteella konsortio olisi mahdollisesti sijoittamassa myös Newcastlen alueen kehittämiseen ja hyvinvointiin.

Toisaalta ei voi myöskään ummistaa silmiään kauheuksilta, joihin Saudi-Arabia on Mohammed bin Salmanin johdolla syyllistynyt.

Jos pitäisi veikata, suurinta osaa Newcastlen kannattajista tuskin kiinnostaa Lähi-idän valtakamppailu ja Saudi-Arabian valtion piilotetut intressit tässä kaupassa. Kiinnostus on siinä, mitä kentällä ja sarjataulukossa tapahtuu. Niin kauan on eletty synkkyydessä. Newcastlen kannattajat todennäköisemmin vain odottavat parempaa huomista, joka voi olla aivan nurkan takana.

Muiden seurojen ja kannattajien on syytä olla huolissaan. On hyvin mahdollista, että 10-20 vuoden kuluttua Valioliigassa on seitsemäs suuri ja toistuva mestariehdokas: Newcastle United.

LUE MYÖS

Jaakko Perttilä
Twitter: @JaakkoPerttilä


Näin saat 20 vapaapeliä

Et tarvitse omaa talletusta

  • Avaa pelitili Kalevala Kasinolle.
  • Valitse suosikkipeli Reactoonz ja pelaa 20 vapaapeliä ilman omaa talletusta!
  • Lisäksi tarjolla huikea 325€ bonus.