Kommentti: Näin Chelsea nousi mestariksi takavasemmalta – Antonio Conte tuli, näki ja voitti

Antonio Conte saapui lähes kriisissä olleeseen Chelseaan Juventuksesta viime kesällä. Lontoolaisseura sijoittui viime kaudella vasta kymmenenneksi ja useiden mielestä paikka neljän parhaan joukkoon olisi jo ollut hieno saavutus italialaisvalmentajalle. Syynä alhaisiin odotuksiin pidettiin heikon edelliskauden lisäksi Valioliigan ehkä kaikkien aikojen kovinta kilpailua.

Chelsea pääsi lähtemään kauteen hieman pienemmällä huomiolla, mitä useimmat sen kilpailijat. Machester City oli nimittänyt Pep Guardiolan ja Manchester United José Mourinhon valmentajikseen. Tämä kaksikko vei suurimman huomion uusista valmentajista. Myös edelliskauden sensaatiomestari Leicesterin otteita, Tottenhamin prosessin kehittymistä ja Jürgen Kloppin ensimmäistä kokonaista kautta seurattiin erittäin tarkasti. Joku saattoi ehkä odottaa myös Arsenalilta jotain. Kaikkien näiden mielenkiintoisten tilanteiden ohella Conten saapuminen Chelseaan sai vähemmän huomiota, mitä se olisi saanut, jos valmentaja olisi tullut seuraan esimerkiksi vuoden aikaisemmin.

Kaikki tiesivät Conten olleen kolminkertainen Serie A:n mestarivalmentaja, mutta Juventuksen kanssa Italian mestaruuden voittaminen ohitetaan nykyään ”Kuka tahansa valmentaisi Juven mestariksi” -kommenteilla.

Myös Chelsen pelaajahankinnat noudattivat samaa trendiä. Kyllä Marcos Alonson, David Luizin, N’Golo Kantén ja Michy Batshuayin hankinnat herättivät mielenkiintoa, mutta jälleen muiden seurojen hankinnat veivät paikat isoimmissa otsikoissa. Muun muassa Zlatan Ibrahimovicin ensimmäinen kausi Valioliigassa ja maailman kalleimman pelaajan Paul Pogban paluu Manchesteriin puhuttivat valtavasti.

Minikriisi, 3-4-3 ja voittoputki

Chelsean mestaruusjuna pääsi raiteilleen syyskyyn lopussa. Ennen sitä se oli hävinnyt kotikentällään Liverpoolille ja Emirates Stadiumilla Arsenalille peräti 3-0 -lukemin. Nämä tappiot toimivat lontoolaisjoukkueen kauden käännekohtana. Conte alkoi näiden jälkeen peluuttamaan joukkuetta 3-4-3 -taktiikalla.

Eden Hazard, Diego Costa ja Pedro/Willian loivat hyökkäykseen vaarallisen kolmikon, jonka yhteistyötä ei voinut kuin ihailla. Marcos Alonso ja Victor Moses nousivat täysin uudelle tasolle wing-backien roolissa ja myös joukkueen kolmen pelaajan puolustuslinja oli jotain uutta, mitä moni joukkue ei osannut purkaa.

Nimiä esiin nostaessa ei voi unohtaa joukkueen tärkeintä yksittäistä pelaajaa. Kanté jatkoi juuri siitä, mihin oli viime kaudella Leicesterin kanssa jäänyt. Oli hienoa, että puolustavan roolin pelaaja valittiin myös Valioliigan vuoden pelaajaksi. Tämän valinnan ranskalainen olisi ansainnut jo viime kaudella.

Chelsean tekemät muutokset toimivat lähes täydellisesti ja joukkue voitti pienimuotoisen kriisin jälkeen ennätykselliset 13 valioliigaottelua putkeen. Mukana oli muun muassa 4-0 -voitto Man Unitedista, 3-1 vierasvoitto Man Cityä vastaan ja mestaruuden kannalta tärkeä 2-1 -voitto Tottenhamista.

Tuon ajanjakson jälkeen Chelsea oli repinyt eroa ratkaisevasti kilpailijoihinsa. Se onnistui Conten avulla pitämään eron kauden loppuun asti tarpeeksi suurena, vaikka sen peli ei enää kehittynyt niin paljoa eteenpäin. On toki vaikea kehittää jotain, jolla voittaa 13 valioliigaottelua putkeen.

Kun kautta katsoo kokonaisuutena, niin Chelsea on ollut piirun verran Tottenhamia parempi. Se ansaitsi mestaruutensa ja sitä voi pitää yllätyksenä, sillä ennakkoon kilpailu oli kovempi kuin koskaan.