Chelsea hävisi eilen Juventukselle Mestarien liigan lohkovaiheessa maalein 3-0. Yksittäinen peli on yksittäinen peli, mutta eilinen kamppailu oli tietyllä tapaa kirsikka kakun päälle. Viimeistään nyt jokainen tietää, millainen valmentaja on Roberto Di Matteo.

Italialainen Di Matteo nostettiin apuvalmentajan paikalta Chelsean käskyttäjäksi viime keväänä, kun André Villas-Boas sai potkut. Villas-Boasin ideologiaan kuuluu moderni, pallonhallintaan ja ylhäältä tapahtuvaan prässiin perustuva pelitapa. Mies oli oikea, pelaajamateriaali väärä, sanoisi joku. Toisaalta harvoin voidaan koko pakkaa vaihtaa kerralla, joten kyllähän vikaa oli myös Villas-Boasissa. Portugalilaiselle erityisen ongelmalliseksi koitui suhde kokeneiden pelaajien (mm. John Terry, Frank Lampard) kanssa. Chelseassahan veteraanit ovat kävelleet valmentajan yli jo vuosikausien ajan. Tilannetta voidaan verrata Huuhkajista ja HJK:sta tuttuun kuvioon Jari Litmanen / Aki Riihilahti vs. Antti Muurinen.

Palataan asiaan. Di Matteo teki viime hetkellä sen, mitä tehtävissä oli. Hän palautti kokeneet pelaajat kentälle, laski linjoja alemmas, mikä sopii selvästi paremmin Chelsean puolustusmateriaalille, ja yksinkertaisti peliä. Ei enää jatkuvaa sahausta pallon kanssa, vaan myös niitä perinteisiä kolmen k:n (kovaa, kauas, korkealle) brittipalloja, joista kansa pitää.

Tulos: Historiallinen Mestarien liigan voitto. Omistaja Roman Abramovitsh kartoitti lehtitietojen mukaan useita eri vaihtoehtoja kauden jälkeen. Di Matteon jatko ei missään vaiheessa ollut vaihtoehto numero yksi. Häneen kuitenkin päädyttiin, koska parempia ei ollut tarjolla. Harva olisi halunnut olla Abramovitshin saappaissa. Hän tai hänen neuvonantajansa tiesivät, ettei Di Matteo ole voittava valmentaja. Voitaisiinko siltikään olla jatkamatta Mestarien liigan voittoa juhlineen valmentajan sopimusta? Ei voitu. Ja nyt Chelsea maksaa tuosta päätöksestä kovan hinnan.

Hyökkävä pelitapa pelkkää silmänlumetta

Chelsea hankki kesällä tukun vahvistuksia. Juuri niitä pelaajia, jotka olisivat voineet toteuttaa Villas-Boasin pelitapaa. Alkukaudesta näytti vielä siltä, että Di Matteokin osaa muuttua. Että nyt pelataan hyökkäävämpää, lyhytsyöttöpeliin ja tekniseen taitoon perustuvaa jalkapalloa. Enää ei näytä siltä. Ensimmäisen myrskyvaroituksen antoi Atlético de Madrid Uefan Super Cupissa elokuun lopussa. Tuolloin ei uskottu Chelsean lyllertämiseen, olihan kyse vain läpsyttelyottelusta. Tällä hetkellä Chelsea on neljän ottelun voitottomassa putkessa. Neljässä ottelussa tehtyjä maaleja on kertynyt viisi. Mikä pahinta, peli on ollut heikkoa, paikoitellen jopa katastrofaalista.

Ei tartuta pelkkään Valioliigaan, se antaa liian paljon anteeksi. Puhutaan Mestarien liigan peleistä. Meille naureskeltiin, kun ennakoimme Chelsean jäävän alkulohkoon. Tässä kohtaa voisi kai kysyä: Kuka nauraa nyt? Chelsea on ollut maailman kovimmassa seurajoukkuekilpailussa liian usein umpisurkea. Nordsjälland-ottelua ei lasketa. Shakhtaria vastaan toinen ottelu päättyi voittoon, toinen tappioon. Juventukselta irtosi kahdesta pelistä yksi piste. Eikä edes ne pisteet. Kelatkaa hyvät lukijat nauha takaisin eiliseen iltaan. Juventus ei ollut parhaimmillaan, silti Vanha Rouva nöyryytti Chelseaa.

Ja nyt siihen tärkeimpään. Chelsea-fanit sanovat, että ongelmat johtuvat Fernando Torresista. Kun Torres on tikissä, Chelsea voittaa ja päinvastoin. Väärin. Ongelmat johtuvat miehestä, joka palkittiin väärin perustein. Roberto Di Matteo on yrittänyt peluuttaa lontoolaisryhmää hyökkäysvoittoisemmin, mutta eihän tiikeri karvoistaan mihinkään pääse. Voitottoman putken masentamana Di Matteo yritti eilen toistaa viime kevään tempun. Jospa Juventus kaatuisi samalla bussilla, johon Barcelonakin kaatui viime keväänä.

Chelsea lähti peliin viidellä puolustajalla. Eden Hazard esitti keskushyökkääjää, mutta todellista sentteriä kentällä ei ollut ennen Torresin mukaantuloa. Puolustava taktiikka ei tuonut Chelsealle palkintoa. Miksi? Koska bussilla voidaan pysäyttää loistava, mutta yksipuolinen Barcelona, muttei monipuolisempaa Juventusta.

Ja mitä tästä seuraa. Sanotaan näin, että lyhyellä tähtäimellä Chelsea voi menestyä Di Matteon alaisuudessa, jos Falcao saapuu tammikuussa. Mutta se ei suuressa kuvassa ratkaisisi mitään. Chelsea on täysin pelaajiensa varassa, Di Matteon eväät on jo aikaa sitten syöty.

Aiheet Chelsea Näkökulmat Roberto Di Matteo