Näkökulma: Barcelona palautti Man Unitedin tylysti maan pinnalle – huipulle on valtava matka

© Kuva: Getty Images

Huhtikuun huippuetu: Talletus tuplana + 25€ riskitön veto!

Manchester United putosi Mestarien liigasta myöhään tiistai-iltana. Barcelona oli parempi yhteismaalein 4-0.

Lukemat kertovat tässä tapauksessa paljon. Ensimmäisessä osaottelussa United pääsi jonkin verran hyökkäämään, mutta joukkue ei onnistunut laukomaan kertaakaan maalia kohti. Toisessa osassa United oli vahva ensimmäisen 5-10 minuutin ajan. Muilta osin kentällä oli tasan yksi joukkue, joka ajoittain pelasi suorastaan höynää manchesterilaisten kustannuksella.

Ottelun jälkeen Unitedin päävalmentaja Ole Gunnar Solskjær antoi hyvin symboloivia lausuntoja:

– Meidän pitää tavoitella FC Barcelonan tasoa. Voimme päästä sinne. Jos haluamme päästä takaisin Manchester Unitedin todelliselle tasolle, todellisiin perinteisiin, meidän pitää haastaa Barcelona, Solskjær sanoi BT Sportille.

Eli: Solskjær ymmärtää, kuinka kaukana Barcelonan tasosta Man United tällä hetkellä on. Solskjær – jos kuka – myös tietää, että Man United on joskus ollut suurin kaikista ja mestaruuksia on tullut kuin liukuhihnalta.

Solskjærilta kysyttiin myös keinoja suosta ylös nousemiseksi.

– Meidän pitää luoda ympäristö, jossa pelaajista revitään kaikki irti joka päivä, koska meillä on hyviä pelaajia.

Eli: pelaajisto ei siis ole ongelma.

Ja sitten kuitenkin Solskjær kiskaisi hihastaan taas kovin tutun fraasin, mitä tulee Unitedin viime vuosien korpivaellukseen.

– Kaikki työ alkaa valmentajista ja nykyisistä pelaajista. Ja sitten lisäämme yhden tai kaksi uutta pelaajaa kesällä.

Eli: uusi tai uusia hankintoja on taas tulossa.

Ovet käyneet kuin hollituvassa

Onkohan Man Unitedin toimistolla saluunanovia? Sellaisia, jotka käyvät kätevästi molempiin suuntiin. Voisivat lisätä tehokkuutta.

Sir Alex Fergusonin jälkeen (eli kesästä 2013 lähtien) United on maksanut siirtokorvauksen 24:stä eri pelaajasta. Lisäksi seura on näinä vuosina saanut ilmaiseksi houkuteltua muun muassa Zlatan Ibrahimovicin ja Sergio Romeron.

Samaan aikaan sanotaan, että omat kasvatit ja heidän nostamisensa akatemiasta edustusjoukkueeseen on tärkeä osa Unitedin identiteettiä. Eli kuuden kauden aikana 24 hankintaa + tietyt ilmaiseksi tulleet pelaajat + omat kasvatit. Eikö sitä siinä pitäisi jo olla ihan tuhdisti ukkoja Solskjærin käyttöön? Ilmeisesti ei, kun taas pitäisi yksi tai kaksi kaveria hankkia.

Ja onhan Solskjær tavallaan ihan oikeassa. Koska siinä missä pelaajia on hankittu kuuden kauden aikana lähemmäs 30, myytyjä samalla aikavälillä on yli 30.

Otetaan muutama esimerkki.

David Moyesin aikakaudella (kaudella 2013-14) United osti Juan Matan 44,73 miljoonalla ja luottopelaajansa Marouane Fellainin 32,4 miljoonalla eurolla. Mata jatkaa yhä, Fellaini lähti tammikuussa Kiinaan 12 miljoonalla.

Sitten puikkoihin tuli Louis van Gaal, joka edusti täysin erilaista pelifilosofiaa ja joka halusi täysin erilaisia pelaajia.

Parin kauden aikana sisään Ángel Di María (75 miljoonaa), Luke Shaw (37,5), Ander Herrera (36), Marcos Rojo (20), Daley Blind (17,5), Anthony Martial (60), Morgan Schneiderlin (35), Memphis Depay (34), Matteo Darmian (18), Bastian Schweinsteiger (9), Radamel Falcao (lainakorvaus 7,6 miljoonaa) ja Sergio Romero (ilmainen).

Shaw joutui van Gaalia seuranneen José Mourinhon aikakaudella koirankoppiin ja julkisen tylytyksen kohteeksi. Sittemmin Shaw on noussut avauksen mieheksi. Martial on vakiokoonpanon miehiä. Herreran huhutaan lähtevän kesällä ja Romero on kakkosvahti.

Ja sitten tuon listan muut sankarit. Di María pelasi yhden kauden ja hänet myytiin 12 miljoonan euron tappiolla. Blind myytiin viime kesänä 1,5 miljoonan euron tappiolla takaisin Ajaxiin (jonka riveissä hän muuten eteni tiistai-iltana Mestarien liigan välieriin). Schneiderlin pelasi Unitedissa 1,5 kautta, kunnes hänet myytiin valmentajanvaihdoksen jälkeen 12 miljoonan euron tappiolla Evertoniin. Depay sama juttu, paitsi että tappiota 18 miljoonaa. Rojo ja Darmian ovat vielä Unitedissa. Rojo on pelannut tällä kaudella 291 minuuttia (toki osin loukkaantumisista johtuen) ja Darmian 450.

Schweinsteiger eristettiin valmentajanvaihdoksen jälkeen edustusjoukkueen toiminnasta. Hän pääsi pois kesken kauden 2016-17. Falcaon lainaan käytetyt rahat taas menivät suoraan viemäriin (29 ottelua, neljä maalia).

Ja sama ralli on vain jatkunut vuosi toisensa jälkeen. Henrikh Mkhitarjan ostettiin 42 miljoonalla eurolla ja vaihdettiin 1,5 vuotta myöhemmin Alexis Sáncheziin (ei varmaan tarvitse kysyä kaupan voittajaa). Eric Bailly ostettiin 38 miljoonalla, ei ole noussut puolustuksen selkeäksi johtajaksi. Vastaavasti Michael Keane myytiin 2,56 miljoonalla eurolla Burnleyyn, joka myi topparin Evertoniin 28,5 miljoonalla kesällä 2017. Wilfried Zaha myytiin Crystal Palaceen 3,83 miljoonalla. Nyt markkina-arvo on Transfermarktin mukaan 35 miljoonaa.

Man United on Sir Alex Fergusonin eläköitymisen jälkeen pelaajamarkkinoiden nettokulutuksessa yli 600 miljoonaa pakkasella. 600 miljoonaa.

Mutta Solskjær siis haluaa tänä kesänä 1-2 uutta pelaajaa. Arvatenkin se tarkoittaa myös joillekin pelaajille lähtöpasseja.

Milloin sekoilu loppuu?

Olisikohan Manchester Unitedin toimistolla – ja fanijärjestöissä – nyt syytä vetää hiukan happea ja miettiä ihan järjellä, mitä on tullut tehtyä.

Unitedia voisi viime vuosien osalta verrata soutuveneeseen, jossa jokaisella matkustajalla on airot ja kaikki soutavat eri suuntaan. Ranta (eli muut suurseurat) on kadonnut hetki hetkeltä kauemmas, ja juuri nyt joka puolella näkyy pelkkää aavaa merta (tai no, kyllä sieltä myös Real Madridin kilpaileva soutuvene pilkottaa).

Man United ei pääse pimeydestä koskaan pois, jos ratkaisu on aina uusien pelaajien hankkiminen kulloisenkin valmentajan haluamalla tavalla.

Katseen pitäisi olla paljon ylempänä. Mitä United haluaa olla (arvatenkin maailman suurin seura, joka voittaa kaikki kilpailunsa) ja ennen kaikkea: miten se sitä haluaa olla?

Moyes veti ravihevosilla laitoja pitkin ja toivoi, että tuhannesta keskityksestä Fellaini nikkaa yhden sisään. Van Gaal luotti voimakkaaseen pallokontrolliin, joka United-leirin mielestä oli turkasen väsyttävää seurata. Mourinho heitti pelaajansa bussin alle ja parkkeerasi sitten bussin omalle rangaistusalueelle. Solskjær on tehnyt ihan samaa (bussin parkkeeraamisen osalta), mutta koska hän on seuralegenda, hän saa näemmä niin tehdä.

Moni mieltää Unitedin edelleen hyökkäysvoittoisen ja suurseurafutiksen airueeksi. Joskus niin oli, tällä hetkellä kuitenkaan ei. Tuosta olisi hyvä aloittaa. Millä tavalla Man Unitedin pitäisi pelata? Miksi sitä ei ole määritelty? Miksi Solskjær saa ajaa bussia, mutta Mourinho ei? Miksi Man Unitedin kannattajat luulevat, että homma tästä vain yhtäkkiä kääntyy, ”kunhan Solskjær saa tehdä pari hankintaa kesällä”?

Tällä hetkellä valoa ei näy. Ei ole mitään perusteita olettaa, että Solskjær saisi Unitedin kurssin käännettyä. Tietääkö Solskjær edes, mihin suuntaan hänen pitäisi yrittää kurssia kääntää! Eikä syy ole Solskjærin. Hän tekee työnsä todennäköisesti niin hyvin kuin osaa. Syy on ylempien tahojen. Strategiatyö ja urheilupuolen johtaminen ovat olleet pahasti hakusessa.

Ajaxissa muuten tiedetään, mitä identiteetti on. Ajaxilla on aika paljon huonompi materiaali kuin Unitedilla, mutta identiteetti on futismaailman vahvimpia. Ajax on Mestarien liigassa neljän parhaan joukossa, Man United ei.

Jaakko Perttilä
Twitter: @JaakkoPerttila

Huhtikuun huippuetu: Talletus tuplana + 25€ riskitön veto!