Kahdeksan ottelua, kuusi tappiota. Kaksi viimeisintä tappiota maalierolla 0-7.

Nyt ei puhuta Cardiffista. Puhutaan Manchester Unitedista.

Viime viikon putoaminen Mestarien liigassa Barcelonaa vastaan kertoi karulla tavalla siitä, kuinka kaukana United tällä hetkellä on maailman huipulta. Se oli kuitenkin ”odotettavissa ollut tappio”, sanottiin. Onhan Barcalla paljon parempi joukkue.

Viime viikonlopun rökäletappio Evertonia vastaan oli jo sitten jotain ihan muuta. Media, asiantuntijat ja entiset pelaajat kyseenalaistivat seuran, pelaajat, Ole Gunnar Solskjaerinkin.

Viime päivinä ja viikkoina on mietitty, tekikö Manchester United hätiköidyn ratkaisun, kun se antoi vakituisen päävalmentajan pestin Solskjaerille 28. maaliskuuta. Tuolloin Solskjaer rustasi nimensä kolmivuotiseen sopimukseen.

Miksi piti kiirehtiä?

Tässä tekstissä ei ole tarkoitus kritisoida Solskjaeria. Ei ole tarkoitus kritisoida Man Unitedin pelaajiakaan. Nyt kyseenalaistetaan ennen kaikkea United-johdon toimet.

Kun José Mourinho potkittiin pihalle joulukuussa, United oli hankalassa tilanteessa. Joulukuussa ei valmentajia juuri ole vapailla markkinoilla – tai ainakaan Unitedin tasolle sopivia.

Tässä kohtaa United teki periaatteessa hyvinkin nokkelan liikkeen. Seurajohto palkkasi väliaikaiseksi päävalmentajaksi Solskjaerin – seuralegendan, jota fanit eivät tohtisi kritisoida ja jolla voisi olla luontaista uskottavuutta pelaajien keskuudessa.

Siihen nokkeluus loppui. On esitettävä kysymys: miksi Solskjaerin väliaikainen pesti vakinaistettiin jo maaliskuussa?

Toki siinä oli alla kuherruskuukauden pitkä tappiottomien pelien sarja, mutta toisaalta siinä oli myös alla pari tappiota. Eikö seurajohdossa ymmärretty vaaran merkkejä, joita peli näytti?

Vai oliko siinä kyse jonkinlaisesta solidaarisuudesta? Ei kehdattu pitää Solskjaeria – seuralegendaa – enää pidempään löysässä hirressä? Olihan Solskjaer ollut väliaikaismandaatilla hommissa kolmen kuukauden ajan.

Nyt maksetaan hintaa

Miksi United ei odottanut? Miksi Solskjaerin pysyvän nimittämisen suhteen piti kiirehtiä?

Mitä Unitedin seurajohto olisi hävinnyt, jos se olisi katsonut rauhassa kauden loppuun asti? Media ja entiset pelaajat Gary Nevillen johdolla olisivat varmaankin antaneet painetta ja kehottaneet antamaan Solskjaerille sopimuksen, mutta mitä sitten?

Mihin Solskjaer olisi muka lähtenyt, vaikka Man United olisi odottanut? Tietääkseni yksikään suurseura ei ollut kiinnostunut Solskjaerista. Ei United olisi norjalaista menettänyt. Samalla vaihtoehdot olisivat kuitenkin pysyneet auki muidenkin valmentajien suhteen.

[readmore from=Manchester-United]

Unitedillahan oli suorastaan erinomainen tilanne. Väliaikainen valmentaja, jota fanit tukevat (tuoreen tiedon mukaan edelleen 100-prosenttisesti), jota pelaajat kunnioittavat, joka itse haluaa olla juuri Unitedissa ja jota yksikään suurseura ei halua (tässä yhteydessä positiivinen asia). Olisi voitu rauhassa katsoa kausi loppuun asti, tutkia Solskjaerin toimintaa mahdollisimman laajan otannan avulla ja tehdä sitten perusteltu päätös palkkaamisesta tai palkkaamatta jättämisestä.

United-johto sössi erinomaisen tilanteensa ihan itse. Nyt kädet on sidottu. Solskjaerilla on kolmivuotinen sopimus, ja tulokset ovat olleet viime aikoina surkeimpia vuosikymmeniin. Solskjaeria ei käytännössä voi potkia pois – monestakaan syystä. Jos TOP 4 -sijoitus jää haaveeksi, kesän uudelleenrakennus vaikeutuu entisestään. Unitedin vetovoima heikkenee jatkuvasti.