Kommentti: Altavastaajan asema tuo Englannin vahvuudet esiin

Englannilla oli maanantaina mahdollisuus varmistaa lohkovoitto kolmella pisteellä Slovakiasta. Vastustajan tiiviin puolustussumpun murtamiseen ei kuitenkaan eväitä löytynyt. Seurauksena The Three Lions joutui turnauksen kivenkovaan alakaavioon. Turnauskaavion samalla puolella pelaavat Englannin ohella Italia, Saksa, Ranska ja Espanja.

Slovakia-tasuri herätti paljonkin tunteita, sillä manageri Roy Hodgson vaihtoi puolet avauskokoonpanostaan. Myös eräs toimittajamme lyttäsi ”Hodarin” rotaation (lue kommentti tästä). Arvostelun sijaan itse paneudun nyt alakaavion positiivisiin puoliin.

Englanti aloittaa pudotuspelit neljännesvälierällä Islantia vastaan. Tässä ottelussa The Three Lions pääsee dominoimaan pallonhallintaa lohkovaiheesta tuttuun tapaan. Mutta kuten alkupeleissä huomattiin, altavastaajien puolustusbussien murtaminen tuotti tuskaa. Kisa-avauksessa Venäjää vastaan Englannilla oli 16 luotua maalipaikkaa. Walesia vastaan tilanteita oli 21 ja Slovakia-ottelussa 28. Siitä huolimatta vain kolme tehtyä maalia kuvastaa hyvin vaikeuksia suosikin asemassa. Hanojen aukeaminen Islantia vastaan olisi kaiken tämän puurtamisen jälkeen joukkueelle suuri helpotus.

Sopiiko altavastaajan asema paremmin Englannille?

Mennäänpä eteenpäin. Voin olettaa, että Englanti selvittää kunnialla Islannin. Seuraavaksi vastaan voidaan odottaa Irlannin suurella todennäköisyydellä kaatavaa kisaisäntä Ranskaa. Mahdollinen välierävastustaja puolestaan tulee ilman yllätyksiä kolmikosta Saksa, Espanja tai Italia.

Järjestelmällisesti puolustavaa Italiaa lukuun ottamatta muita suurmaita vastaan pallonhallinta tulee olemaan vahvasti vastustajalta. Palataanpa Carlo Ancelottin taannoisiin kommentteihin. Bayern Münchenin italialaisluotsi sanoi, että nämä kisat tullaan voittamaan vastaiskupelillä (lue uutinen tästä). Leicester sen Valioliigassa todisti, näissä sanoissa piilee avain Englannin menestykselle.

Ensinnäkin Hodgsonilla on käytössään poikkeuksellisen nopea hyökkäyskalusto. Esimerkiksi Jamie Vardy ja Daniel Sturridge ovat kärkiä, joiden parhaat ominaisuudet tulevan paremmin esiin yllättävimmissä tilanteissa. Leicesterissä Vardy murtautui linjan välistä monesti keskikenttäpelaajan nopean syötön kautta läpiajoon, eikä miestä tämän jälkeen enää saanut kiinni. Myös Sturridgen nopeutta voisi jalostaa samaan tarkoitukseen.

Toiseksi, Danny Rose ja Kyle Walker laitapuolustajina puhuvat myös vastaiskupelin puolesta. Kumpikin nousee mukaan nopeasti hyökkäyksiin ja pystyy ruokkimaan pikaisilla keskityksillään kärkipelaajia. Yllätyksellisyys on vastaiskuissa kaiken ydin.

Alakaavio ei ole välttämättä huonompi vaihtoehto

Loppuun vielä kaavioasiaa. Vaikka yläkaavio on helpompi ja isot syövät toisella puolella yksi kerran toisensa, helpompi reitti ei välttämättä ole parempi. Mietitäänpä vaikka, että esimerkiksi Belgia raivaa tiensä kolmen altavastaajan yli, mutta finaalissa vastaan tuleekin huippuvireinen kovan kaavion läpi kolunnut suurmaa. Aiemmat voitot ovat sokaisseet, ja mestaruus valuu silmien edestä toisiin käsiin.

Kysymys siis kuuluu, onko parempi kaataa kolme itseäsi heikompaa vastustajaa ja hävitä finaali, vaiko kohdata kaksi haastavampaa vastusta ennen sitä? Molemmissa on hyvät puolensa, mutta Englannille jopa sopivampana näen tämän nykyisen tilanteen. Ranskan, Saksan tai edes Espanjan peli ei ole vielä ollut niin hyvällä tasolla, että niitä pitäisi pelätä.

Totuus on, että manageri Hodgson pelaa vain mestaruudesta. Siinä vaiheessa ei ole merkitystä, tuleeko tappio finaalissa vai puolivälierissä. Yhtä pahalta se tuntuisi joka tapauksessa.